Olen elänyt koko elämäni suurissa kaupungeissa neljän vuoden maalaisvälivaihetta lukuunottamatta. Olen tottunut, että julkinen liikenne kulkee ja reittiä voi tarvittaessa muuttaa, jos vaikkapa myöhästyy jostain bussista. Nykyään on myös 24h Alepoja ja elokuviinkin voi mennä myöhään illalla.
Vaikka en kaikkia mahdollisia palveluja tarvitsekaan, olen iloinen, että ne ovat tarvittaessa olemassa. Asuessani lukioaikanani pienessä kylässä elin parhaimpia vuosia elämässäni, mutta elämä oli kuitenkin jonkin verran rajoittunutta. En esimerkiksi voinut jäädä oppituntien jälkeiseen harrastustoimintaan, koska viimeinen bussi kohti kotia lähti jo viiden aikoihin. Autoa minulla ei ole koskaan ollut ja pelkällä kortilla on paha ajaa.
Muutin takaisin Helsinkiin heti lukion jälkeen jatko-opintojen perässä ja tänne olen jäänyt. Jos olisin perustamassa perhettä, haluaisin isomman asunnon mutta Helsingistä kumminkin. En enää halua istua 1,5 h suuntaansa päästäkseni töihin/kouluun. Toki jos lähtee Helsingin yhdestä päästä toiseen, matkaan voi hyvinkin kulua se tunti, mutta ainakin liikennevälineet tarjoavat usein erilaisia mahdollisuuksia ja valinnanvaraa. Jos asut tuppukylässä ilman autoa, menet joko tällä bussilla tai odotat seuraavaa kaksi tuntia.
 |
| Aleksanterinkatu marraskuussa v. 2013 |
 |
| Tuomiokirkko tammikuussa v. 2013 |
 |
| Aleksanterinkatu joulukuussa v. 2012 |
 |
| Tuomiokirkko jouluaattona v. 2012 |
Äitini on asunut koko ikänsä suurkaupungeissa ja muuttaessamme maalle hän kertoi, ettei voisi olla onnellisempi. On kuulemma ihana tulla työpäivän jälkeen kiireisestä kaupunki-ilmapiiristä kotiin rauhalliseen maalaiskylään, jossa hiljaisuus hivelee korvia. Myös pihan laitto on kuulemma kivaa. Voi olla, että ajattelen samalla tavalla perheellisenä aikuisena ja viimeistään keski-iässä, mutta tällä hetkellä koen paikkani olevan Helsingissä kaiken ulottuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti