Hämmästys oli melkoinen, kun herrashenkilö yllätti minut sinivalkoisella orkidealla jouluostosten jälkimainingeissa. Mieshän kuuntelee mitä minä puhun! Olin maininnut edellisenä päivänä jossain sivulauseen sivulauseessa, että orkidea olisi kiva. Kyllähän se on!
Pienenä lisäbonarina mies nimesi kukkasen meidän suhteen mittariksi ja minun kannattaisi siis pitää se hengissä. Oh my... Nyt jos koskaan olisi siis korkea aika löytää sisimmästäni se taitava puutarhuri!
Edellinen orkideani selvisi hoivissani pari vuotta ja menehtyi vähemmän traagisesti pian blogikirjoitukseni jälkeen. Toivon tosiaan, että tämän kanssa kävisi parempi onni - onhan sillä tärkeä tehtäväkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti