Pikkaisena aloin suunnitella joululahjaostoksia jo elokuussa (!!!). Kiertelin kaupoissa, vertailin hintoja ja tein tarkkoja suunnitelmia mitä, mistä ja milloin. Ollapa vieläkin noin ajoissa liikkeellä noin tarkkojen suunnitelmien kanssa.
Nykyään kun tulot ovat ainakin pikkuisen eri luokkaa kuin 15 vuotta sitten, voi lähteä myös viime hetkellä paniikkiostoksille. Jos shoppailee viimeisiä juttuja aatonaattona, ei halua enää tietääkään, että tämän olisi saanut kaupasta X 20 euroa halvemmalla, jos olisi ostanut sen kaksi viikkoa aikaisemmin.
Kotini näyttää jotakuinkin tältä raivattuani suurimmat sekamelskat pois tieltä. Minusta on ihana laittaa joulumusiikkia (tai muuta mieluisaa) soimaan, istua kaikkien lahjojen keskelle lattialle ja alkaa paketoida. Tietenkään joulussa ei ole kyse (pelkästään) paketeista eikä materiasta, mutta mielestäni lahjat kuitenkin kuuluvat tähän juhlaan. Osan lahjoista olen saanut itselleni ja osa taas odottaa saajaansa aattona tai muulloin.
Jouluihmisenä panostan vuoden lahjoihin nimenomaan jouluna. Esimerkiksi vanhemmilleni ostan heidän syntymäpäivinään jotain pientä, mutta jouluisin he saavat sitten jotain hienoa, jota eivät itse välttämättä raaskisi ostaa itselleen.
Krääsän ostamisesta olen jo luopunut ja olen läheisillenikin sanonut, että mieluummin laatu kuin määrä. Ennen kaikkea toki arvostan sellaista lahjaa, jossa on jokin juttu taustalla. Jonka tarpeen ystävä on itse hoksannut minulta salassa. Olisi se sitten niinkin pientä kuin vaikkapa pullasuti tai leffaseurana oleminen. Eikä edes se lahja vaan se seikka, että olen toisen ajatuksissa ja että toinen osoittaa välittävänsä. Lahja on helpoin keino osoittaa tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti