En usko rakkauteen ensisilmäyksellä miesten kohdalla. Kuinka voisi tuntea niin suurta vetoa ja niin suuria tunteita vaihtamatta ensimmäistäkään sanaa? Korujen suhteen asia onkin sitten ihan eri...
Olen aina ihmetellyt, kuinka porukka saa laivan täxfriissä tuhlattua omaisuuksia siinä määrin, että saa aina kylkiäisenä uuden risteilylahjakortin. Okei, en osta laivalta tupakkaa/nuuskaa/karkkia/hajuvesiä tai juuri mitään muutakaan, joten taisin vastata jo omaan kysymykseeni!
Tällä kertaa shoppailukierros oli siinä mielessä poikkeava, että kävin jopa tutkailemassa koruvalikoimaa (why, oh why, koruja löytyy niin maista kuin kotoakin yllin kyllin). Snö of Swedenin punakullan värinen kaulakoru kiinnitti oitis huomioni huutamalla nimeäni ja pitkällisen harkinnan jälkeen (ostaisiko?, annas kun mietin, hmm..ostan! = 5 sek.) kaunotar vaihtoi omistajaa.
Töissä kollegani kysyi, onko koru lahja poikaystävältäni, koska se näyttää kuulemma juuri sellaiselta. Myönsin, että koru oli lahja itselleni. Mainitsin tästä ajatustenvaihdosta herrashenkilölle, joka muistutti, että nainen on itse kieltänyt poikaystävää ostamasta koruja! Tämä on totta: olen sen verran kranttu, että ostan koruni mieluummin itse. Saavat miespuoliset henkilöt (niin ystävät kuin herrashenkilökin) katsella minulle lahjoja ihan muilta osastoilta ;) pitäähän sitä olla haastetta...
Lopuksi vielä kevennyksenä tax freen leluvalikoimaa. Jos minulla olisi lapsi, ostaisin varmaan nuo kaikki. Katsokaa, miten söpöläisiä pikkupampuloita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti