Elokuvan opetus on seuraava...
Olen yrittänyt ajatella, että elämän ikävämmillä tapahtumilla on tarkoituksensa. Esimerkiksi erot parisuhteessa tuntuvat aina pahalta, mutta ilman niitä en seurustelisi nykyisen poikaystäväni kanssa. Myös sairaudet eivät tunnu oikeudenmukaisilta ja olenkin usein itkenyt sitä, että miksi juuri minä. Joistain olen parantunut ja toisten kanssa oppinut elämään. Ennen kaikkea näissä prosesseissa olen huomannut, ketkä läheisistäni oikeasti pysyvät rinnallani ja ovat tukenani ja ketkä puolestaan jäävät taka-alalle.
Jossittelu on yleensä turhaa eikä niille menneille tapahtumille voi enää mitään täältä tulevaisuudesta käsin. Toisinaan voi kyllä miettiä ihan myönteisessäkin mielessä, että "jos olisin kerrankin kääntynyt muualle, en olisi nyt tässä" - ja tässä on oikein hyvä olla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti