Day 353 - Joulupukki ja noitarumpu

Neljännesvuosisata on jo tällä naisella taulussa ja silti olen käytökseltäni usein noin kahdeksanvuotiaan tasolla. Jouluisin televisio on aamusta asti auki ja Joulupukin kuumalinja, Lumiukko sekä Joulupukki ja noitarumpu pyörivät valmistelujen taustalla.

Pienenä katsoin toisinaan Joulupukki ja noitarumpu -piirrettyä (joulun lisäksi) myös VeeHooÄssältä ennen koulun alkua. Mauri Kunnaksen luoma ihanan kotoisa joulumaailma vetoaa tähän pikkupampulaan - silloin ja nyt.

En halua edes palata siihen, kun pienenä yritin vuodesta toiseen soittaa turhaan Joulupukin kuumaan linjaan :D ...ehkäpä ihan hyvä niin. Veikkaan, että joulupukin höpötellessä olisin joko jäätynyt täysin tai laukonut jotain, mikä kaduttaa myöhemmin. Aina joko överit tai vajarit...kultainen keskitie, what is that?

Day 352 - tonnikalapasta

Jos ruoassa on juustoa ja kermaa, se ei voi mennä pieleen. Tämä sääntö pätee esimerkiksi valmistamaani tonnikalapastaan. Ihastuin lukioaikana koulun tarjoamaan tonnikalapastaan ja pyysin keittäjiltä reseptiä. Yksi heistä muokkasi suurtalouskeittiöreseptin kotikokkiversioksi kotonaan kokeilemalla. Olen tästä ikuisesti kiitollinen.

Jonkin verran olen tehnyt muokkauksia itsekin johtuen mm. allergioista. Huomasin muuten, että noudatan ruoanlaitossa reseptejä suht. kirjaimellisesti. Tällä kertaa pastan resepti unohtui kotiin ja jouduin työskentelemään mutu-tuntumalla. Ei ollut kiva fiilis! Pääraaka-aineet (pasta, tonnikala öljyssä ja sulatejuusto) löytyvät kaikki tämänkertaisesta ruoasta, joten pahasti en voinut mokata. Se jää maisteltavaksi...

Day 351 - riisipuuro

Puuro ei kuulu tällä hetkellä jokapäiväiseen ruokailuuni. Mielikuvissani kaurapuuro on arkiruokaa ja riisipuuro jouluaattona syötävää aamiais-lounasta. Ollessani aikoinaan isosena, leirillä olevien henkilöiden piti päättää ensimmäisenä päivänä, haluavatko he syödä aamiaisella puuroa. Lisähuomautuksena tuli aina, että silloin tällöin on ollut tarjolla myös manna-/riisipuuroa. Itse en koskaan viitannut, koska puuro ei ole oikein juttuni. Samoin skippaan puurokattilat esimerkiksi hotellien aamiaisilla.

Riisipuuro on puuroksi tosi hyvää, mutta siihenkin kyllästyy. Siksi syön sitä ainoastaan joulukuussa: yleensä sitä on ollut tarjolla koulun/työpaikan lounaalla ja sitten varsinaisesti jouluaattona.

Ripaus kanelia puuron kyytipojaksi ja herkkua voi alkaa lusikoida (krhm, toki metsästän myös mantelia kuumeisesti, koska hyvä onni ja toiveiden toteutuminen on aina plussaa).

Day 350 - glögi

Joulunalusaikana ja itse joulusta puhumattakaan glögiä kuluu pelkästään omassa käytössä litrakaupalla.

Olen viime aikoina siirtynyt käyttämään sokeroimatonta versiota heittelevien verensokereiden takia, mutta luonnollisesti juon myös sitä "tavallistakin", jos tarjotaan. Mantelit ja rusinat on must lisukkeita!

Viime päivinä meillä on töissäkin ollut tarjolla glögiä asiakkaille. Varsinkin ulkomaisille vieraillemme mainostin glögiä perinteisenä suomalaisena joulujuomana, jota kannattaa ehdottomasti maistaa. En kuitenkaan oikein tiedä, millainen glögi on sitä "aitoa ja oikeaa": tiiviste vai valmis juoma. Mitä mieltä olette?

Day 349 - HELLsinki

Olen elänyt koko elämäni suurissa kaupungeissa neljän vuoden maalaisvälivaihetta lukuunottamatta. Olen tottunut, että julkinen liikenne kulkee ja reittiä voi tarvittaessa muuttaa, jos vaikkapa myöhästyy jostain bussista. Nykyään on myös 24h Alepoja ja elokuviinkin voi mennä myöhään illalla.

Vaikka en kaikkia mahdollisia palveluja tarvitsekaan, olen iloinen, että ne ovat tarvittaessa olemassa. Asuessani lukioaikanani pienessä kylässä elin parhaimpia vuosia elämässäni, mutta elämä oli kuitenkin jonkin verran rajoittunutta. En esimerkiksi voinut jäädä oppituntien jälkeiseen harrastustoimintaan, koska viimeinen bussi kohti kotia lähti jo viiden aikoihin. Autoa minulla ei ole koskaan ollut ja pelkällä kortilla on paha ajaa.

Muutin takaisin Helsinkiin heti lukion jälkeen jatko-opintojen perässä ja tänne olen jäänyt. Jos olisin perustamassa perhettä, haluaisin isomman asunnon mutta Helsingistä kumminkin. En enää halua istua 1,5 h suuntaansa päästäkseni töihin/kouluun. Toki jos lähtee Helsingin yhdestä päästä toiseen, matkaan voi hyvinkin kulua se tunti, mutta ainakin liikennevälineet tarjoavat usein erilaisia mahdollisuuksia ja valinnanvaraa. Jos asut tuppukylässä ilman autoa, menet joko tällä bussilla tai odotat seuraavaa kaksi tuntia.

Aleksanterinkatu marraskuussa v. 2013

Tuomiokirkko tammikuussa v. 2013

Aleksanterinkatu joulukuussa v. 2012

Tuomiokirkko jouluaattona v. 2012

Äitini on asunut koko ikänsä suurkaupungeissa ja muuttaessamme maalle hän kertoi, ettei voisi olla onnellisempi. On kuulemma ihana tulla työpäivän jälkeen kiireisestä kaupunki-ilmapiiristä kotiin rauhalliseen maalaiskylään, jossa hiljaisuus hivelee korvia. Myös pihan laitto on kuulemma kivaa. Voi olla, että ajattelen samalla tavalla perheellisenä aikuisena ja viimeistään keski-iässä, mutta tällä hetkellä koen paikkani olevan Helsingissä kaiken ulottuvilla.

Day 348 - lahjapaja

Pikkaisena aloin suunnitella joululahjaostoksia jo elokuussa (!!!). Kiertelin kaupoissa, vertailin hintoja ja tein tarkkoja suunnitelmia mitä, mistä ja milloin. Ollapa vieläkin noin ajoissa liikkeellä noin tarkkojen suunnitelmien kanssa. 

Nykyään kun tulot ovat ainakin pikkuisen eri luokkaa kuin 15 vuotta sitten, voi lähteä myös viime hetkellä paniikkiostoksille. Jos shoppailee viimeisiä juttuja aatonaattona, ei halua enää tietääkään, että tämän olisi saanut kaupasta X 20 euroa halvemmalla, jos olisi ostanut sen kaksi viikkoa aikaisemmin.

Kotini näyttää jotakuinkin tältä raivattuani suurimmat sekamelskat pois tieltä. Minusta on ihana laittaa joulumusiikkia (tai muuta mieluisaa) soimaan, istua kaikkien lahjojen keskelle lattialle ja alkaa paketoida. Tietenkään joulussa ei ole kyse (pelkästään) paketeista eikä materiasta, mutta mielestäni lahjat kuitenkin kuuluvat tähän juhlaan. Osan lahjoista olen saanut itselleni ja osa taas odottaa saajaansa aattona tai muulloin.

Jouluihmisenä panostan vuoden lahjoihin nimenomaan jouluna. Esimerkiksi vanhemmilleni ostan heidän syntymäpäivinään jotain pientä, mutta jouluisin he saavat sitten jotain hienoa, jota eivät itse välttämättä raaskisi ostaa itselleen.

Krääsän ostamisesta olen jo luopunut ja olen läheisillenikin sanonut, että mieluummin laatu kuin määrä. Ennen kaikkea toki arvostan sellaista lahjaa, jossa on jokin juttu taustalla. Jonka tarpeen ystävä on itse hoksannut minulta salassa. Olisi se sitten niinkin pientä kuin vaikkapa pullasuti tai leffaseurana oleminen. Eikä edes se lahja vaan se seikka, että olen toisen ajatuksissa ja että toinen osoittaa välittävänsä. Lahja on helpoin keino osoittaa tämä.

Day 347 - pikkujoulut porukalla A + AM + M

Tänä vuonna pikkujouluja on ollut juuri sopiva määrä. Olen tavannut eri ihmisiä eri kekkereissä ja herkutkin ovat olleet muistelemisen arvoisia. Olen aikuismaiseen tapaan juhlinut chillisti ilman turhaa rymyämistä. Nykyään arvostan jopa enemmän sitä etkoilun jutustelua ja seurustelua kuin varsinaista baarimeininkiä. Tanssimaan on kylläkin kiva päästä, mutta aina DJ ei esimerkiksi ole kanssani samaa mieltä hyvistä tanssibiiseistä :D

Rieskarullia, katkarapu-caesaria, pari eri juustoa lisukekekseineen, popcorn-karkkeja, chilipähkinöitä sekä glögiä oli tarjolla houstaamissani pikkujouluissa. Karkit ja pähkinät vieraat toivat mukanaan, mikä oli oiva lisä omille tarjoiluilleni. Uutena juttuna kokeilin sekoittaa glögiä ja mansikanmakuista kuoharijuomaa alkumaljaksi. Jäämurskakin olisi sopinut siihen hyvin, mutta itseltäni sitä ei löytynyt.

Kaikenkaikkiaan ilta meni oikein mukavasti ja pääsin jopa nukkumaan ihmisten aikoihin. Jos itse järjestää juhlat, hyvänä puolena on kaiken muun lisäksi se, että seuraavana päivänä on satavarmasti jotain ylijäämäruokaa helposti saatavilla!

Day 346 - Dance of Nereids

Se on jännä, kuinka jotkut biisit kolahtavat heti ensikuulemalla ja toiset taas vasta myöhemmin - jos silloinkaan. En jaksa availla ihmisten facebookkiin lisäämiä linkkejä enkä kyllä juuri muissakaan yhteyksissä esiintyviä linkkauksia.

Tarvitsen pienen saattopuheen taustalle, jotta kuuntelisin linkitetyn kappaleen. "Tää on tosi hyvä biisi!" riittää. Ensikuulemalta saatan olla samaa mieltä, tai sitten vain totean olevani eri mieltä ja unohdan koko jutun.

Kappaleista ei kuitenkaan kannata tehdä ensivaikutelman perusteella lopullisia päätelmiä. Tämänkertaisen kirjoituksen kappaleen sain Viberissa linkkinä ja kuuntelin sitä vähän aikaa johonkin muuhun keskittyneenä. Seuraavana päivänä linkin lähettäjä kuunteli kyseistä kappaletta kotonaan siellä vieraillessani ja mainitsipa vielä erikseen, että on tajuttoman hyvää musiikkia. Aloin itsekin kuunnella vähän tarkemmin ja kyllähän tuo aukeni ihan uudella tavalla. Tosin herran äänentoistojärjestelmä on pikkasen parempaa laatua kuin läppärini "kaiuttimet".

Tästä kappaleesta lähdin siis liikkeelle ja täytynee perehtyä esiintyjien muuhunkin tuotantoon. Elektronista mutta ei liian jumputijumputia.

Koan - Dance of Nereids

Day 345 - keinot irtautua arjesta

Minun arkeni ei ole suorittamista, mutta kuitenkin aika perus-blaa-juttuja. Ruokaa, kouluun, ruokaa, töihin, ruokaa, telkkari, ruokaa, kouluun, ruokaa, töihin...

Usein tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi. Aina ei tarvitsekaan, mutta mielestäni elämässä voisi pitää koko ajan jonkin projektin mukana kulkemassa. Sekin voi toisaalta syödä ihmistä. Eli toisin sanoen mikään ei ole hyvä :D

Arki tuntuu kuitenkin olevan yleensä harmaampaa ja sisältää puurtamista ja rutiineja. Muistan, että pienenä päivän lempihetkiä oli jumittua ruokapöydän ääreen kahden karjalanpiirakan ja Aku Ankan ääreen. Nykyään nautin tällaisista hetkistä useinmiten aamulla. Nimenomaan arkiaamuina, jolloin herään hyvissä ajoin ennen kuin pitää rynnätä yhtään minnekään. Irtautumishetkiini kuuluu yleensä maitokahvi, jotain pientä naposteltavaa ja vaihtoehtoisesti joko Gossip girlin katsomista tai naistenlehden lukemista.

Lehtien lukeminen on jäänyt vähemmälle, koska yleensä on jokin tärkeämpi teos (=koulukirja), joka odottaa syyllistävänä lukijaansa. Toisaalta tartun tenttikirjoihin vasta viittä vaille tenttipäivänä, joten lopputuloksena on se, etten lue juurikaan mitään. Tilasin syksyllä I love me -messuilta Me naiset Sport -lehden, josta yritän imeä motivaatiota liikunnan pariin palaamiseen. Siksipä kannan lehteä aina mukanani, jotta etenisin siinä edes yksi sivu per päivä -tahdilla julkisilla kulkiessani.

Salitreeniosiossa oli ihan hyvää asiaa ja muutenkin ihan fine juttua tähän mennessä, mutta totesin taas sen, ettei hiihtäminen ole ollenkaan minun lajini. Eipä tuolla vesisateessa taida olla juuri latujakaan, mutta jätän sivakoimiset (minun tapauksessani räpiköimiset) suosiolla hiihtämisestä nauttiville ja keskityn itseäni kiinnostaviin juttuihin. Pitäisi käydä tsekkaamassa pumpin uusi (eikä enää edes niin uusi) ohjelma ja voisin jopa uskaltautua kokeilemaan Bodycombatia - sitä kun suositeltiin minulle mitä suurimmalla innolla.

Tämä aamu alkaa olla jo pulkassa ja hyvin olen irtautunut kaikesta. Ehkäpä jopa vähän liiankin hyvin, koska paljon on vielä tehtävää! Hophop...

Day 344 - Toscanan auringon alla

Mamma Mia!:n lisäksi rakastan Toscanan auringon alla -elokuvaa. Amerikkalainen nainen lähtee eronsa jälkeen matkalle Italiaan ja päätyykin ostamaan sieltä talon. Talon kunnostus, uuteen kulttuuriin sopeutuminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja vanhan ajoittainen kaipuu ovat elokuvan kantavia teemoja.

Elokuvan opetus on seuraava...

Olen yrittänyt ajatella, että elämän ikävämmillä tapahtumilla on tarkoituksensa. Esimerkiksi erot parisuhteessa tuntuvat aina pahalta, mutta ilman niitä en seurustelisi nykyisen poikaystäväni kanssa. Myös sairaudet eivät tunnu oikeudenmukaisilta ja olenkin usein itkenyt sitä, että miksi juuri minä. Joistain olen parantunut ja toisten kanssa oppinut elämään. Ennen kaikkea näissä prosesseissa olen huomannut, ketkä läheisistäni oikeasti pysyvät rinnallani ja ovat tukenani ja ketkä puolestaan jäävät taka-alalle.

Jossittelu on yleensä turhaa eikä niille menneille tapahtumille voi enää mitään täältä tulevaisuudesta käsin. Toisinaan voi kyllä miettiä ihan myönteisessäkin mielessä, että "jos olisin kerrankin kääntynyt muualle, en olisi nyt tässä" - ja tässä on oikein hyvä olla :)

Day 343 - koulunlopettamisrituaali

Millainen opiskelija olen? Opin parhaiten käymällä luennoilla, kuuntelemalla ja tekemällä täydentäviä muistiinpanoja. Luen tentteihin, koska "kunhan pääsee läpi" ei riitä. En kuitenkaan menetä yöuniani koulun takia, koska harvoissa paikoissa kuulemma katsotaan todistusta. 

Toiset kurssit menevät heittämällä läpi ja toisten eteen on nähtävä paljonkin enemmän vaivaa. Toisinaan on sellaisia kursseja, joissa joutuu opettelemaan kaiken nollasta. Voi sitä jännityksen määrää, kun tärisen luentosalin ulkopuolella ennen tenttiä. Mutta ennen kaikkea voi sitä fiilistä, kun kävelen tentin päätyttyä salista ulos! 

Minulle on muodostunut ajan saatossa pieni "puhdistautumisrituaali", joka liittyy koulujuttuihin. Aina tentin jälkeen tyhjennän luentomuistiinpanot mukanani kantamastani kansiosta kotimappiin. Koulukansio tyhjenee - samoin kuin mieleni ja "sieluni". Noiden asioiden vuoksi stressasin, mutta nyt se on takanapäin ja voin aloittaa tyhjältä pöydältä, kun uusi kurssi/periodi/lukukausi taas alkaa.

Äiti kyselee silloin tällöin, joko hän saa heittää lukioaikaiset mappini menemään."Ei ihan vielä, jos vaikka niitä joskus tarvitsen!", on ollut vastaukseni. Tähän mennessä olen tainnut tarvita niitä mappeja kahdesti lukion päättymisen jälkeen. Eivät ne siis turhaan siellä tilaa vie ;)

Day 342 - pikkujoulut unelmatiimiporukalla

Ystäväni järjesti pikkujoulut opiskelijaporukallemme yhteishengen nostatusmielessä. Ihmisiä oli sen verran, että ruokailu järjestettiin nyyttärimeiningillä. Hauskinta oli ystäväni tekstiviesti ennen hippaloiden alkamista: "Siis mitä! Täällä on ollut ruokaa esillä jo useita sekunteja ja sä olet vielä muualla?". Ai miten niin olen ruoan perään?

Jos tehtävänä on tuoda ruokaa yhteissyöminkeihin, kaupasta on helppo nappaista mukaan sipsi- tai karkkipussi. Näissä kekkereissä osa oli kuitenkin panostanut leipomalla ja tekemällä salaattia. Minunkin pitäisi ryhdistäytyä tämän suhteen!

Kaikkien ruokien ei myöskään tarvitse olla epäterveellisiä vaan mukaan voi ujuttaa myös helposti napsittavia hedelmiä.

Ruokaa, lautapelejä ja iloisia ihmisiä - näistä oli se ilta tehty!

Day 341 - maailman parhaat piparkakut

Siitä on jo vuosia, kun olen viimeksi leiponut pipareita. Se oli oleellinen osa lapsuutta, mutta nyt viimeisten vuosien aikana olen ostanut piparkakut mielelläni kaupasta. En voi missään tapauksessa sanoa, että olen tyytynyt kaupan pipareihin, koska ne ovat erinomaisen hyviä! Ainakin jos tietää, mitä kannattaa ostaa - ja minähän tiedän. Töysäläisen piparkakut ovat juuri oikeanlaisia: sopivan kokoisia (paksuja, mmmm) sekä muotoisia ("perinteisiä") ja sopivan makeita (niissä ei narsku sokeri, kun pureskelee).

Näitä on uponnut jo pari pakkausta pikkujoulujen kulta-aikana ja vielä tulee menemään, koska joulu on vasta edessä päin! Nam!

Day 340 - ennakkojoululahjus

Hämmästys oli melkoinen, kun herrashenkilö yllätti minut sinivalkoisella orkidealla jouluostosten jälkimainingeissa. Mieshän kuuntelee mitä minä puhun! Olin maininnut edellisenä päivänä jossain sivulauseen sivulauseessa, että orkidea olisi kiva. Kyllähän se on!

Pienenä lisäbonarina mies nimesi kukkasen meidän suhteen mittariksi ja minun kannattaisi siis pitää se hengissä. Oh my... Nyt jos koskaan olisi siis korkea aika löytää sisimmästäni se taitava puutarhuri!

Edellinen orkideani selvisi hoivissani pari vuotta ja menehtyi vähemmän traagisesti pian blogikirjoitukseni jälkeen. Toivon tosiaan, että tämän kanssa kävisi parempi onni - onhan sillä tärkeä tehtäväkin!

Day 339 - Tiimarin konkurssin ilmentymä

Kun olin pieni, Tiimari oli yksi lempikaupoistani. Pienillä käyttörahoillani ostelin kirjepaperia, kyniä, koriste-esineitä ja paljon muuta mukavaa. Jossain vaiheessa kasvoin krääsävaiheen yli ja ostin yksittäiset kynäni ja vihkoni Suomalaisesta. Tiimari pysyi kuitenkin elämässäni ainakin jouluisin: ostin sieltä aina kortit tai askartelutarvikkeet niitä varten, lahjapaperit ja -nauhat sekä koristeet.

Tiimarin konkurssi olit minulle pienimuotoinen surun aihe, koska kauppaan liittyy niin paljon lapsuusmuistoja. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ihmiset eivät enää tarvitse sitä, mitä Tiimarilla on tarjota. Toisaalta ihmettelen konkurssia, koska kilpailevassa krääsäkaupassa, Tigerissa, näyttäisi olevan populaa kuin sieniä sateella. 

Otin konkurssialennusmyynneistä kaiken irti: Sanotaan näin, että nyt on joulupaperia muutamaksi vuodeksi ja koristeitakin löytyy (vaikka kuusta ei ole). Pöydälläni olevassa koristekyhäelmässä tiivistyy Tiimarin (ja kierrättämisen) anti: Maljakko löytyi kotoa, samoin koruhelminauhat ja loput koriste-esineet on ostettu Tiimarista pilkkahintaan.

Vielä on pieni toivon kipinä, että joku ostaisi Tiimarin brändin. Toivokaamme parasta, jotta tämä kotimainen lapsuusmuisto säilyisi hengissä.

Day 338 - L.O.G.G. -teepparit

Fiksuimpia vaatehankintojani parin viimeisen vuoden aikana ovat H&M:ltä löytyneet L.O.G.G.:in t-paidat. Kahden teepparin comboon sisältyy raidallinen ja yksivärinen t-paita ja hinnaksi näille taisi muodostua 9,90e. Kutsuisin tätä sijoitukseksi!

Tykkään pukeutua mukavasti mutta samalla asiallisen naisellisesti. Viime vuoden missionani oli ostaa valkoinen t-paita mustilla raidoilla. En voi kuitenkaan sietää sitä, että valkoisesta perus-t-paidasta näkyy läpi. Ette uskokaan, montako paitaa kokeilin turhaan juuri tämän seikan takia. HenkkaMaukka pelasti minut sitten lopulta.

Pariisissa v. 2012

Tällä hetkellä omistan neljä comboa ja suosikkejani ovat raidalliset versiot. Tavallisesti karttelen poikkiraidallisia vaatteita, koska "ne lihottavat", mutta näiden kohdalla teen poikkeuksen. Lisäksi nämä eivät juurikaan rypisty (kartan silittämistä viimeiseen asti) eivätkä ole vielä nukkaantuneet ahkerasta käytöstä huolimatta. Loisto-ostoksia siis!

Laivalla v. 2013

Day 337 - kahvittelut M:n kanssa

Mikäs sen parempaa kuin vapaapäivä, pitkät yöunet, joululahjojen metsästystä sekä kahvitteluhetki ystävän kanssa. Häntäkin näen noin parin kuukauden välein, mutta sinä aikana ehtii myös tapahtua asioita, joista juoruilla.

Tällä kertaa kävimme läpi työkuviot, ystäväni ulkomaanmatkan kohokohdat, joulusuunnitelmat, liikunnat (tai niiden puutteet), tuoreimmat suhdekoukerot sekä yhteisten tuttujen tekemiset. Ciao-caffen suklaa-kaneli-latte, mustikkamuffari ja jäätelö pitivät meidät virkeinä.

Tapaamisissamme on se hauska puoli, ettei samalle illalle kannata sopia mitään tärkeää, koska juttua riittää...ja riittää...ja riittää...ja riittää...(ja vieläkin riittää). Usein meitä ajetaankin kahviloista ja kaupoista ulos, koska sulkemisaika on koittanut. "Siis mitä, joko ne sulkevat? Mihin ne neljä tuntia katosivat?"

Day 336 - tyttöjen treffit porukalla S + A + L (+E)

Tapasimme näiden ihanien naisten kanssa jo muutama vuosi sitten AMK-aikana ja en voi muuta sanoa kuin, että onneksi heidät tapasin ja onneksi pidämme edelleen yhteyttä! Jotenkin meistä tulee mieleen Sinkkis-nelikko, tosin roolit eivät ole ihan suoraan verrannollisia telkkarisarjan hahmoille. Miehistä, työstä ja muutenkin arjesta kuitenkin puhumme. Vaihdamme ruoka- ja matkailuvinkkejä, avaudumme arjen murheista ja iloitsemme toistemme puolesta ilon hetkinä. Yksi meistä sai tänä vuonna lapsen, joten tältäkin osa-alueelta löytyy tietämystä omaa tulevaisuutta ajatellen.

Tapaamme noin kahden-kolmen kuukauden välein useinmiten illanistujaisten tai ravintolaruokailun merkeissä. Nyt joulukuussa tapasimme kolmen naisen voimin Italo-ravintolassa. Puolikkaan broiskun ja juustoisen risoton ääressä juoruilin tyttöjen kanssa parin tunnin verran. Juttua riitti ja paljon on kysyttävää seuraavilla treffeillä, kun yksi on palannut matkaltaan, toisen työkuviot ovat selvillä ja kolmennen illanistujaisten gourmet-ruokalista on hiottu loppuun.

Day 335 - (The) joulukalenteri

Joulukuu on siitä poikkeava kuukausi, että niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsevan ihan erillisen kalenterin, jonka avulla voivat laskea kuluvia päiviä. Joulua kohti ollaan siis menossa. Pienenä suklaakalenterit olivat must ja kuvakalenteri tuntui melkeinpä rangaistukselta. Jossain vaiheessa sain sellaisen kankaisen joulukuusikalenterin, jossa oli 24 taskua. Aamulla kyseisen päivän taskusta löytyi jokin pieni tehtävä/vihje, esim. "Katso eteisen tuolin alta". Kohteesta löytyikin sitten jotain pientä: joulukoriste, karkki tai muuta vastaavaa.

Aikuisena haluan pitää edelleen kiinni päivien laskemisesta. Olen tosin siirtynyt raaputeltaviin joulukalenteriarpoihin. Minulle laskettiin jo todennäköisyys: saisin ostaa vuosittain tuhansia arpoja, että voittaisin päävoiton. Tai vaihtoehtoisesti elää useampituhatvuotiseksi. Pelaan rahapelejä äärimmäisen harvoin enkä koskaan osta arpoja lahjaksi. Varmaan hieman ketuttaisi, jos lahjan saaja voittaisi 100 000 euroa arvasta, jota hetki sitten pidin kädessäni.

Joulukalenterin suhteen olen kuitenkin hieman optimistinen: mitä jos tänä vuonna?

Toinen varteenotettava joulukalenteri (joka tosin viime vuosina on jäänyt hieman unholaan) on The Joulukalenteri. Tämä 80-/90-luvun lapsien seuraama aikuisillekin sopiva tv-suosikki löytyy onneksi tubesta ja sitä voi katsoa juuri oman aikataulun mukaisesti: The Joulukalenteri. Muistan, että ensimmäisellä katselukerralla ohjelma oli hieman pelottava Näsien takia. Myös se tuli yllätyksenä, että koko ohjelma on kolmen miehen show (Tonttu Iki-iäkästä lukuun ottamatta). Kerttu on paras seistessään mistelinoksan alla ja seikka on saletti!

Day 334 - ensilumi

Kesäihmisenä pimeys ja loskakelit ovat mielestäni masentavia. Pidän kuitenkin vuodenaikojen vaihtelusta, joten en ole ihan vielä muuttamassa Kanarialle. Kesän jälkeen voisi tulla kuiva ja värikäs syksy, josta siirryttäisi suoraan talven lumeen ja pakkasiin. Talvi talvena, eli pakkanen ja lumi ovat ehdottoman must!

Ensilumi on ilon aihe vuodesta toiseen. Muksuna olisin mennyt juoksentelemaan ympäriinsä, tekemään lumienkeleitä ja heittelemään lumipalloja. Aikuisempana tyydyn ihailemaan maisemia sisältä. Ensimmäisten kengänjälkien tekeminen sataneeseen lumeen on kuitenkin vieläkin kivaa. Tosin nykyään on usein niin kiire bussiin/töihin/jumppaan/whatever, ettei tällaista pikkuseikkaa huomaa.

Jouluihmisenä valkea joulu on tietenkin hyvin toivottu, mutta lumi on loppupeleissä sivuseikka: tunnelmaa riittää siitäkin huolimatta, vaikka ulkona sataisi vettä.

Day 333 - kertaukset

Yksi hyvistä puolistani on se, että opin asioita nopeasti ja pärjään tenteissä. Huono puoli onkin se, että "oppiminen" menee usein lyhytaikaiseen muistiin ulkoa opettelun ansiosta ja saatan unohtaa kyseiset asiat nopeasti. Herrashenkilö on puolestaan hyvä matskussa sekä fyssassa ja on muutenkin kiinnostunut ympärillään tapahtuvista asioista (poislukien esimerkiksi Iltalehden viihdesivut). Siksipä sieltä suunnalta usein kuuluukin kysymys: "Anna, tiiätkö miten tää ratkaistaan?"/"Mikä tämä on?"/"Ootko kuullu xx:stä?"

Usein siinä tilanteessa minut valtaa yhyy-ilme ja -olemus. "En mä muista miten toisen asteen yhtälö ratkaistaan!" Ei siinä mitään, herra kirjoittaa ulkomuistista ratkaisukaavan ja pistää minut laskemaan. En vieläkään ole tarvinnut tätä taitoa missään, mutta muistanpas taas pienen hetken, mitä lukiossa tehtiin.

"Derivointi? Olin hyvä siinä lukiossa! Mitä siinä tehdään?" Viberin doodle-toiminnon kautta tulee vastaus.

Minulta voi puolestaan oppia käytännönläheisempiä asioita, kuten miten muovipussin voi taitella siististi, mitä tarkoittaa ilmaus "puhua norjaa" ja että "Sanos muuta" ja "Älä muuta sano" tarkoittavat samaa asiaa.

Day 332 - kalaisat rieskarullat

Nopeaa, helppoa, juuri niin edullista/kallista kuin itse haluaa, riittoisaa ja täyttävää. Näitä sanoja käyttäisin puhuessani rieskarullien hyvistä puolista illanistujaistarjoiluna.

Rullista voi tehdä juuri niin kevyitä/rasvaisia, edullisia/kalliita ja liha-/kasvispitoisia kuin itse haluaa. Tällä kertaa vieraani olivat kaikkiruokaisia, joten halusin lisätä jotain muutakin kuin kasvista. Valitsin tonnikalan sen suhteellisen edullisen hinnan vuoksi.

Sekoitin keskenään creme freichen, yrttituorejuuston, pieneksi pilkotun paprikan, kaksi purkillista valutettua tonnikalaa (vedessä ollutta versiota) sekä mausteita tasaiseksi massaksi ja levitin seoksen rieskoille. Paketissa oli seitsemän rieskaa ja yksi jäi yli. Täytettä olisi varmasti riittänyt kaikkiin, jos olisin käyttänyt sitä säästeliäämmin ensimmäisten kohdalla.

Rullaaminen onnistuu helpommin kelmun avulla. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut rullata toselta  (leveämmältä) puolelta, jolloin leikattuja pikkurullia olisi tullut enemmän. Jälkiviisaana on helppo rallatella.

Rullien kannattaa tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa kelmuun käärittynä. Sillä aikaa ehtii tehdä muita valmisteluja. Isot rullat leikataan annospaloiksi juuri ennen syömishetkeä.

Ylijäämärieskan söin toisena päivänä "tortillana". Not bad at all!

Day 331 - SNÖ of Sweden

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä miesten kohdalla. Kuinka voisi tuntea niin suurta vetoa ja niin suuria tunteita vaihtamatta ensimmäistäkään sanaa? Korujen suhteen asia onkin sitten ihan eri...

Olen aina ihmetellyt, kuinka porukka saa laivan täxfriissä tuhlattua omaisuuksia siinä määrin, että saa aina kylkiäisenä uuden risteilylahjakortin. Okei, en osta laivalta tupakkaa/nuuskaa/karkkia/hajuvesiä tai juuri mitään muutakaan, joten taisin vastata jo omaan kysymykseeni!

Tällä kertaa shoppailukierros oli siinä mielessä poikkeava, että kävin jopa tutkailemassa koruvalikoimaa (why, oh why, koruja löytyy niin maista kuin kotoakin yllin kyllin). Snö of Swedenin punakullan värinen kaulakoru kiinnitti oitis huomioni huutamalla nimeäni ja pitkällisen harkinnan jälkeen (ostaisiko?, annas kun mietin, hmm..ostan! = 5 sek.) kaunotar vaihtoi omistajaa. 

Töissä kollegani kysyi, onko koru lahja poikaystävältäni, koska se näyttää kuulemma juuri sellaiselta. Myönsin, että koru oli lahja itselleni. Mainitsin tästä ajatustenvaihdosta herrashenkilölle, joka muistutti, että nainen on itse kieltänyt poikaystävää ostamasta koruja! Tämä on totta: olen sen verran kranttu, että ostan koruni mieluummin itse. Saavat miespuoliset henkilöt (niin ystävät kuin herrashenkilökin) katsella minulle lahjoja ihan muilta osastoilta ;) pitäähän sitä olla haastetta...

Lopuksi vielä kevennyksenä tax freen leluvalikoimaa. Jos minulla olisi lapsi, ostaisin varmaan nuo kaikki. Katsokaa, miten söpöläisiä pikkupampuloita!

Day 330 - Stockholm

Länsinaapurimme pääkaupunki on läheisestä sijainnistaan huolimatta hyvin monessa mielessä erilainen Helsinkiin verrattuna. Koko on isompi, asukkaat kuulemma kauniimpia ja tyylikkäämpiä, kulttuuria löytyy enemmän ja mitähän vielä. Perinteisesti Tukholmassa käydessäni matkaohjelma on ollut seuraava: koppotikoppoti shoppailemaan ja koppotikoppoti takaisin laivaan. 

Ollessani muutama vuosi sitten vaihdossa Ruotsissa kävin Tukholmassa noin kerran kuussa. Silloinkaan en kierrellyt nähtävyyksiä ihailemassa, vaan tapasin ystäviäni ja ohjelma sisälsi lähinnä "fika och mysa" -tyylisiä arkinautintoja. 

Kävimme vastikään ystäväni kanssa risteilemässä ja tällä kertaa shoppailut jäivät tyystin väliin. Ystäväni läheinen asuu Stockiksessa ja hän kierrätti meitä autolla ympäriinsä kertoen samalla paikkojen erikoisuuksia ja historiaa. Sillä hetkellä päätin, että Tukholmaan on palattava kesällä vaikkapa viikoksi, jotta ehtii tutustua paikkoihin turistin uteliaisuudella. Tällä kertaa saimme kuitenkin nauttia jouluisista maisemista. 

En ole vielä koskaan päässyt Saksaan, Itävaltaan tai muuhun vastaavaan joulumarkkinoille, joista olen nähnyt mitä kauneimpia kuvia. Tämä reissu toimi oikein hyvänä korvikkeena. Kesää odotellessa, mmmm!

Day 329 - laivan buffa

Täällä on ihminen, joka käy laivalla kerran tai pari vuodessa - joka vuosi. Tallinnan risteily luokitellaan jo meilkeinpä "kotimaanmatkailuksi", koska sinne on helppo ja edullista lähteä. Tukholmaan lähteminen vaatii jo enemmän järjestelyjä ja se tuntuukin suuremmissa määrin ulkomaanmatkalta. Suurena ruoan ystävänä liputan risteilyillä aina buffan puolesta - tuntui se junttimaiselta tai ei. More is more ;)

Viimeisimmällä risteilyllä matkustimme ystäväni kanssa Tukholmaan pikkujoulut mielessämme. Buffassa vierailimme ensimmäisenä iltana ja sitä odotin kuin kuuta nousevaa :) Olen ihan hulluna noihin kuorittaviin katkarapuihin ja myönnän, että hain niitä vielä uudestaan alku-, pää- ja jälkiruoan jälkeen.

Ystäväni oli ennemmin alku- kuin pääruokien perässä hiihtelijä...

Itsekin tykkäsin eniten alkuruokapöydän herkullisista kalaherkuista, katkaravuista ja salaateista. Pääruokana nautin paahtopaistia ja jälkkäriäkin jaksoin tietenkin vetää, joskin lähinnä maisteluannosten verran. Matkustusajankohtanamme jouluruoka oli jo buffan pääosassa, enkä itse välitä siitä niinkään paljoa. Onnistuin kuitenkin valikoimaan joukosta omat ei-niinkään-jouluiset ruokani.

Aamulla ennen maihinnousua kipaisimme taas buffetissa nauttimassa täyttävästä hotellitason aamiaisesta. Sillä määrällä jaksoi aina päivälliseen asti. Syksyn ja talven aikana kaipaan tuoreita hedelmiä, ja jos satun jossain törmäämään esim. vesimeloniin tai ananakseen, ahmin niitä vähintään kolmen edestä.

Näitä ihanuuksia jään taas kaipaamaan - ehkäpä seuraavaan kesään asti.