Day 318 - piirakka

Kestitsinpäs tuossa yksi päivä rakasta ystävääni. Treffit oli sovittu jo hyvissä ajoin ja sekin oli tiedossa, että ystävä on ennemmin ajoissa kuin myöhässä. Noin puoli tuntia ennen the ajankohtaa hoksasin, että jotain voisi jopa tarjotakin ja kipitin kauppaan. Minun on jo pitkään tehnyt mieli suolaista piirakkaa, joten miksipä en yhdistäisi tätä mielitekoa ystävän kestitsemiseen. 

Kaveri noudattaa pitkälti kasvispainotteista ruokavaliota, joten täytteeksi valikoitui parsakaali, feta, paprika ja sipuli. Sidosaineena kananmunaa ja kermaa. Pohjaa en jaksanut väkertää itse vaan kokeilin Pirkan pakasteruistaikinaa. 

Miten aina käy niin, että kun alan tekemään piirakkaa, muistan tarvitsevani kaulimen (jota minulla ei siis ole)?! Tällä kertaa "kaulitsin" pitkälti lasipurkilla :D Onneksi taikina oli ehtinyt vähän sulaa kotimatkan aikana.

Noudatin paistoajan suhteen pakkauksen ohjetta ja ehdimme siinä vaihtaa pikaisimmat kuulumiset ruokaa odotellessa. Lopputulos oli oikein kiva ja siitä riitti minulle ruokaa vielä seuraavaksi päiväksi. 

Piirakat ovat siitä ihania, että täytteet voi valita syöjien makumieltymysten ja ruokavalioiden mukaan. Ensi kerralla voisi tehdä jotain vaikkapa lohesta tai kanasta. Nam!

Day 317 - tortillat

Kun haluaa ruokaa justnythetipaikalla, tortillat on yksi hyvä vaihtoehto nälän sammuttamiseksi. Tortilloilla tarkoitan tässä jauhelihalla yms. herkuilla täytettäviä lettusia enkä "tortilla españolaa" - espanjalaista perunamunakasta.

Tämä ruoka sopii hyvin kaveriporukan illanviettoon, koska jokainen voi koota itselleen sopivan version. Keliaakikot voivat käyttää maissijauhoista tehtyjä taco-kuoria tortilla-lättyjen sijaan, kasvissyöjät voivat jättää lihasörsselit ottamatta ja lisukkeet voi tehdä erivahvuisiksi: yksi miedompi ja toinen tulisempi.

Täytevaihtoehtoja ja täyttämistapoja on varmasti lähes yhtä monta kuin on syöjiäkin. Itse tykkään, että tortillassani on feikki-guacamolea, creme fraichea, jotain juustoa, kasviksia ja tomaattinen jauheliha- tai kanakastike. Olen kuullut, että jopa Philadelphia-tuorejuustoakin on käytetty tortillan täytteenä!

Yksi asia on ainakin omalla kohdallani varma: täytettä tulee AINA otettua ahneuspäissä liikaa ja siististi syömisen voi saman tien unohtaa!

Day 316 - Caesar-salaatti

Olin aikoinaan töissä Stockan Herkussa ja noin kahden vuoden työrupeaman jälkeen en voinut sietää sanaa "kana-caesar". Kyseessä oli ylivoimaisesti suosituin salaatti riippumatta siitä oliko se myynnissä normihintaisena vai Hullujen päivien "hullunhalvoilla" hinnoilla.

Vaikka salaatin nimi sai korvani vuotamaan verta, siitä ei kuitenkaan päässyt mihinkään, että salaatti oli hyvänmakuista. En kuitenkaan vetänyt sitä kaksin käsin joka päivä - en edes kerran kuussa. Silloin tällöin sitä tuli kuitenkin maisteltua ja nyt Stocka-uran jälkeen vähän enemmänkin. 

Harvoin kuitenkaan ostan Caesaria valmiina tai tilaan sitä ravintolassa vaan yhdistelen komponentit itse. Salaattia, proteiinin lähdettä (kana/katkarapu tms), parmesania, krutonkeja ja mikä tärkeintä: Caesar-kastiketta. Olen törmännyt jos jonkinmoisiin tekeleisiin, joita on kutsuttu Caesar-kastikkeiksi. Yksi asia on kuitenkin varma: truu Caesar-kastikkeessa tulee olla kalaa! 

Kastikkeen, krutongit ja muut härpäkkeet voi toki pyöräyttää alusta asti itsekin, mutta kiireisenä ihmisenä turvaudun kuitenkin usein valmisversioihin. Yritän saada herrashenkilöä syömään enemmän salaattia ja pariin otteeseen ollaan turvauduttu Pirkan valmispussukkaan, josta löytyy salde, krutongit, parmesanraaste ja kastike. Itse pitää lisätä vain proteiini. Ensimmäisessä kuvassa on pussisaldeainekset sekotettuna hunajamarinoituihin broiskusuikaleisiin ja kananmuniin (teki mieli kananmunia, ne ei sinänsä kuulu tähän salaattiin).

Kahdessa alemmassa kuvassa ostimme kaikki komponentit erikseen. Mainittakoon, että käytimme Saarioisten "juuston ja anjoviksen makuista" Caesar-salaatinkastiketta. Ei se pahaa ole, mutta käytetyt raaka-aineet eivät juurikaan vastaa niitä, joista olen joskus töissä tätä kastiketta tehnyt. Mutta tämä menee pahimpaan hätään!

Tässä versiossa käytimme katkarapuja ja kananmunia. Syön katkarapuja aika harvoin niiden korkeahkosta hinnasta johtuen, mutta ne harvat hetket ovat sitäkin suurempi makuelämys!

Caesar-salaatti on helppo arkisalaatti, johon voi törmätä useiden ravintoloidenkin alku- ja pääruokalistoilla. Ihan terveellisimmästä päästä se ei kuitenkaan ole johtuen käytetystä kastikkeesta, joka "pahimmillaan" sisältää +80-prosenttista majoneesia.

Day 315 - isä

Isänpäivä tuli ja meni, mutta isä on aina yhtä tärkeä! Tässä on mies, jolla on arvot ja asenne kohdillaan.

Isä jos joku on "aloittanut" nollasta ja nyt on voinut jäädä hyvillä mielin eläkkeelle tehtyään pitkän uran ja rakennettuaan esimerkiksi talomme. Hänen kertomuksiaan kuunnellessa sitä väistämättäkin ajattelee, ettei tekosyihin turvautuminen johda mihinkään ja ahkeruudella sekä sinnikkyydellä voi saavuttaa lähes kaiken, mitä haluaa.

Heittäytyminenkin on aina plussaa!

Day 314 - Dylan Milkin brunssi

Rauhallinen sunnuntaibrunssi tyttöjen kesken juoruillen ja nautiskellen - no mikäpä ettei!

Ystäväni varasi meille pöydän Dylan Milkistä, joka sijaitsee Ruoholahdessa. Tämä oli ensimmäinen kertani kyseisessä paikassa, mutta tuskin jää viimeiseksi. Hintaa oli 17,50 euroa. Halvempiakin brunsseja toki löytyy, mutta koin, että ruoka oli rahan arvoista!

Tarjolla oli lukuisia ja ennen kaikkea äärimmäisen houkuttelevia erilaisia salaatteja. Tekstin alapuolella olevassa kuvassa on tosiaan alkuruokasalaattini! Tämä viimeistään kertonee suuresta ruokahalustani! ;) Myös leipä oli tuoretta!

Lämpiminä ruokina oli perusjuttuja: nakkeja, lihapullia, karjalanpiirakoita ja munakokkelia. Jälkkäriksi tarjoiltiin yber-makeita brownieita, marjapiirakkaa, vaahtokarkkeja ja mikä parasta: tuoreita hedelmiä (erilaisia meloneja sekä ananasta).

Ennen kaikkea mieleeni jäi se salaattibuffet ja olisin voinut keskittyä koko brunssin ajan pelkästään siihen. Aivan taivaallista!

Dylanilla on muutama toimipiste ympäri Helsinkiä: http://www.dylan.fi/
Dylan Milk on valoisa, avara ja lapsiystävällinen. Moni asiakas olikin liikkeellä pienten lasten kanssa. Tuonne on kyllä päästävä uudestaan!

Day 313 - Beaujolais nouveau

Toisinaan elämä olisi paljon helpompaa, kun ei tietäisi mistään mitään. Tarina on tämä...

Olin viime vuoden joulukuussa opiskelijapiirissä järjestetyissä viininmaistajaisissa ja alkujuomana tarjoiltiin jotain random-punaviiniä. Itse en juurikaan välitä punaviinistä ja meinasinkin jo sanoa, että kaada vain vähän. Hillitsin kuitenkin itseni, koska ei tarjoilusta sovi kieltäytyä (tällä en suinkaan tarkoita, että alkoholia tulisi nauttia ylettömiä määriä!).

Varovaisin siemauksin maistelin viiniä ja kuinka ollakaan, se olikin kevyttä ja jopa raikkaan makuista! En suinkaan ole tottunut, että punaviini olisi mitään sellaista. Tähän järjettömyyteen olikin sitten varsin luonnollinen syy: viini oli valmistettu saman kesän rypäleistä. Beaujolais nouveau -punaviinin myynti alkaa aina marraskuun kolmantena torstaina ympäri maailmaa. Ranskalainen kaverini kertoi, että siellä viinin kunniaksi järjestetään suuria juhlallisuuksia ja tapahtumia.

Beaujolais nouveau v. 2012

Pian viininmaistajaisten jälkeen suuntasin Alkoon tiedustelemaan viiniä. Tuolloin oli tosiaan joulukuu ja myyjä ilmoitti, että viini myytiin loppuun noin viikossa. Yhyy. Muistan kirjoittaneeni kännykän muistiinpanoihin merkinnän "busholee nyvoo marraskuun 3. torstai". Kirjoitusasu oli tuollainen ihan siitä syystä, että muistaisin myöhemmin, miten nimi suurin piirtein lausutaan, jos sitä pitää Alkosta tai muualta tiedustella :D Kun ostin vuoden 2013 kalenterin, laskin jo hyvissä ajoin, mille päivälle marraskuun kolmas torstai osuu.

Eli tänä vuonna kyseinen päivä oli 21.11.2013 (tämän tekstin kirjoitusajankohta ja Day 313, eivät siis mitenkään vastaa ajallisesti tuota julkistuspäivämäärää). Heräsin tuona päivänä hyvissä ajoin ja raahasinpa herrashenkilönkin seurakseni Alkoon. Olimme "jonottamassa" noin 20 minuuttia ennen Alkon aukeamista. Jotenkin odotin, että innokkaita viininharrastajia olisi ollut enemmän liikenteessä (sanottakoon, ettei kyseinen Alko sijainnut Kampissa tai ollut muutenkaan erityisen suosittu). Pari herraa oli paikalla ennen meitä ja avaamisaikaan heistä ainakin toinen laukkasi mitä vikkelimmin Kossuhyllylle.

Kilpailijoista ja nyrkkitappeluista ei siis ollut tietoakaan myymälän auettua klo 9. Minä kotiutin kolme pulloa ja herrashenkilö yhden. Me onnelliset omistajat maistelimmekin tämänvuotista uuden sadon viiniä pian ostamisen jälkeen eikä ollut yhtään hullumpaa!

Tässä vielä lisätietoa halukkaille: Turun Sanomat (19.11.13): Beaujolais nouveau tulee myyntiin torstaina

Beaujolais nouveau v. 2013

Loppukevennyksenä vielä tieto, ettei "kilpailuvietti" suinkaan tähän loppunut! Väitin herrashenkilölle, että kyseinen viini viedään käsistä ja hän nauroi väitteelleni hyvinkin suoraan. Niinpä löimme vetoa:

Jos Beaujolais nouveau -viiniä on ostettavissa minun tai hänen lähi-Alkossaan 5.12.13, hän voittaa. Jos ei ole, minä voitan. Panoksena on itsetehty pääruoka ja jälkiruoka juomineen ja kokkaajana on luonnollisestikin häviäjä (eli tässä tapauksessa tulee olemaan herrashenkilö!).

Santé!

Day 312 - granaattiomena

Kuinka moni voi sanoa maistaneensa granaattiomenaa? Tai tietävänsä, mikä se on?

Ensimmäinen granaattiomenaan liittyvä muistoni on suurin piirtein niiltä ajoilta, kun olin kolmevuotias. Äiti aina sanoo, että granaattiomena on hyväksi verelle (kuulostaapas traagiselta) ja ostaa sitä minulle tuliaistuomiseksi vielä tänäkin päivänä. 

Eli mikä granaattiomena on? Luotettava tietolähteemme Wikipedia kertoo muun muassa, että hedelmää on käytetty antiikin Kreikassa raskauksien ehkäisyyn sekä keskeytykseen ja Venus olisi antanut näitä hedelmiä suosikeilleen. Juha Sihvonen ottaa kantaa granaattiomenan varsinaisiin terveysvaikutuksiin Valioravinnon artikkelissaan ja tieto nojautuu hänen mukaansa tieteelliseen näyttöön ja lähdeviitteetkin löytyvät artikkelin lopusta. Sihvosen mukaan granaattiomena on "yksi maailman vanhimmista ja suurimmista ns. super fruiteista".

Granaattiomenan kansantajuisia terveysvaikutuksia ovat esimerkiksi useiden bakteerien ja virusten kasvun heikentäminen ja verisuonten seinämiin muodostuneen plakin vähentäminen (Sihvonen). Pääosa nykyisistä tutkimuksista on kuulemma tehty granaattiomenamehuilla, mutta varsinaisesta hedelmästähän sekin on puristettu.

Itse tykkään hedelmän siemenistä ihan sellaisenaan. Mainittakoon tosin jo tässä vaiheessa, että hedelmän nimen granaatti-alku tulee varsin selvästi esille siementen nyppimisvaiheessa! Keittiö on siis parhaimmillaan täynnä punaisia roiskeita. Suosittelenkin nyppimään siemenet valmiiksi astiaan ja nautiskella niistä siistimmin vasta sen jälkeen. Toinen vaihtoehto on syödä hedelmä alasti tiskipöydän ääressä siemeniä samalla nyppien. 

Siemeniä voi käyttää hyvin myös esimerkiksi salaatteihin antamaan eksoottista ulkonäköä ja kirpsakan makeahkoa makuvivahdetta.

Yhdelle hedelmälle muodostuu hintaa noin kaksi euroa, joten tämä ei itselläni ole läheskään jokapäiväisessä käytössä.

Day 311 - juhlakoru

Kylläpäs symmetrian ystävää nyt hemmotellaan ihanalla korulöydöllä. Kappahlista löytyi avainkorun lisäksi tällainen hopeanvärinen juhlakoru, jota tulen varmasti pitämään pikkujoulujuhlinnoissa.

En ole ihan stereotyyppinen nainen sanoessani, etten välitä timanteista enkä muista yber-kalliista koruista (tosin jotkut Lapponia-korut ovat poikkeus). Tulen hyvin iloiseksi jo alle 15 euron löydöistä kuten tässä tapauksessa. Elämän ei onneksi aina tarvitse olla kallista ja hyvä niin!

Day 310 - äidin lihapullapihvit

Äidin patojen ääreen on aina yhtä mukava palata. Aina myös tietää, että jotain annetaan kotiinviemisiksi. Minulla on kausia, jolloin himoitsen tiettyjä ruokia - myös äitini keitoksia koskien. Nyt on menossa jauhelihapihvikausi. Äiti on aina kutsunut näitä pullukoita pihveiksi, mutta objektiivinen todistaja mainitsi, että ne näyttävät ennemmin isoilta lihapullilta. Pihvejä, pullia, mitänäitänyon...

Olen aina sulkenut korvani äidin opeilta, koska olen halunnut nautiskella pullapihveistä vain hänen valmistaminaan. Nyt päätin kuitenkin opetella itsekin laittamaan näitä ihanan mehukkaita pullukoita, koska vierailut vanhempieni luona tuppaavat harvenemaan viikoista kuukausiin.

6-7 kpl

400 g naudan jauhelihaa
suolaa ja pippuria
1 kananmuna
vettä
1 dl korppujauhoja
öljyä paistamiseen

Sekoita kulhossa jauheliha, mausteet, kananmuna, 0,5 dl vettä ja korppujauhot tasaiseksi massaksi.

Muotoile 6-7 kappaletta isohkoja lihapullia (näitä ei siis taputella lättänäpihveiksi).

Paista pullat öljyssä yhdeltä puolelta ruskeiksi kuumalla pannulla (hella kutosella) ilman kantta.

Laita hella neloselle ja käännä pullat. Paista toinen puoli nätin ruskeaksi kannen alla.

Kun toinenkin puoli on ruskettunut, lisää 1 dl vettä ja laita kansi takaisin päälle. Pulla kypsyy sisäpuolelta höyryn ansiosta.

Pullat ovat valmiit, kun vesi on haihtunut.

Äiti tarjoilee pullapihvejä paistinperunoiden kanssa. Lisäksi vielä vaikkapa vihersalaattia niin ateria on valmis. Nämä ovat niin taivaallisia, että olen jäänyt totaalisesti koukkuun. Itse en ole ohjetta vielä testannut, joten kaikki ainekset mokaamiseen ovat vielä olemassa. Uskottelen itselleni, ettei näiden tekeminen ole rakettitiedettä, joten lähipäivinä tartun toimeen!

Day 309 - äidin kaurakeksit

Vanhempani saivat keski-ikään tullessaan terveysintoilupuuskan. Kun krempaton nuoruus alkoi olla takanapäin, he päättivät muuttaa epäterveelliset ruokailutapansa paremmiksi. Siispä parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Isäni on keksimonsteri. Kauppareissuilla äiti oli aina ostamassa kaurakeksejä tai muita vastaavia iskän toivomuksesta. Loppujen lopuksi äippä kyllästyi jatkuvaan ravaamiseen ja päätti alkaa leipoa keksejä itse. Tällä tavoin hän voi myös kontrolloida sitä, mitä kekseihin on laitettu.

Utelin ohjetta, ja kun vastaukset alkoivat olla vanhan kansan mukaisia "hyppysellinen tätä ja lasillinen tuota" oli aika julistaa time out. Hyppyselliset ja ripaukset oli updeitattava 2010-luvulle ja määrät näyttävät jotakuinkin seuraavilta:

n. 25 kpl

200g margariinia

1,5-2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

7-8 dl kaurahiutaleita

0,5 tl leivinjauhetta

(rusinoita tms.)

Sulata margariini. 

Sekoita kulhossa sokeri ja munat. Lisää joukkoon vehnäjauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe. 

Lisää vähitellen margariini. 

Halutessasi voit lisätä myös rusinoita tai muuta ylimääräistä sälää. Yläkuvassa näkyvä "palanut kohta" on rusina ;)

Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle pieniksi nokareiksi.

Paista uunissa noin 180-190 asteessa noin 15 min tai kunnes keksit näyttävät rusehtuneilta. Äiti sanoi, että vähän alempana kuin keskitasolla, muttei kuitenkaan alimmalla tasolla. Jokainen voi sitten ihan itse arpoa, mille tasolle pellin laittaa omassa uunissaan.

Nämä keksit eivät ole trendimeren uusimpien aaltojen huipulla, mutta makoisia perusherkkuja kuitenkin ja niihin on kiva palata aika ajoin.

Day 308 - crispy salmon

Kaikki lähti siitä, kun herrashenkilö innostui sydämensä pohjasta Gordon Ramsaysta. Youtube-videoita alkoi sadella minulle vistintäkanavan kautta ja myönnettäköön, että herkullisiltahan ne herkut näyttivät. Lopulta päätimme toteuttaa yhden annoksista ja valitsimme tämän: Gordon Ramsay's Crispy Salmon.

Meidän tuotos oli enemmän tai vähemmän meidänlailla toteutettu. Unohdimme esimerkiksi ravunlihan perunoiden joukosta kokonaan! Chef Ramsay doesn't approve, mutta meille kyllä maistui! Ensi kerralla hiomme kyllä annoksen täydelliseksi ja teemme myös ne uunitomaatit (näin ainakin nyt intopiukeana väitetään).

Day 307 - avainkoru

Fifty Shades of Grey -kirjatrilogia on aiheuttanut paljon kohua ja puhetta, ja mikäpäs olisi sen parempaa mainosta. Ensimmäistä osaa Fifty Shades: Sidottua on pk-seudun kirjastoissa 5 kappaletta ja varauksia siitä 72! Menee siis iäisyys sitä odotellessa. Onneksi joulu on tulossa ja tiedän tältä istumalta kolmekin lahjatoivetta itselleni 0:)

Leffaversiota odotellessa voi tällä hetkellä vierailla Kappahl-myymälässä ostamassa tunnelmointirekvisiittaa. Jännä että 2010-luvulla tavallisetkin vaatekaupat voivat näyttää tältä:

Alusvaatteet eivät oikein olleet makuuni, mutta eräs pikkujuttu kiinnitti huomioni. Kuvan avainkoru oli mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja arkikoruvalikoimani kaipasikin jo päivitystä.

Yksi asia tosin hieman jännittää. Itse en siis ole vielä kirjoja lukenut, joten en tarkalleen tiedä avaimen symboliikkaa. S&M:llä väritetty kirja ei tosin jätä paljoakaan arvailujen varaan. Silti on jotenkin sellainen olo kuin olisi englanninkielentaidottomana ostanut Teneriffalta paidan, jossa lukee "I'm single if you're rich" tai jotain vielä mauttomampaa. Tällä kertaa ulkonäkö kuitenkin ratkaisi ja symboliikka tulee sitten perässä...

Day 306 - karpaloisen pähkinäinen välipalanen

Tänään meinasi päästä itku pähkinähyllyllä, kun hinnat ylittivät taas kerran kipurajani. Toisaalta ei välttämättä ne hinnat, vaan se maksukyky...

Tuttu ja suht. edullinen maapähkinäpussukka pääsi jälleen kerran kotiini. Halusin lisäksi jotain makeampaa, mutta kuitenkin edes semi-terveellistä. Rusinoihin tulee vielä joulun myötä törmättyä erilaisissa yhteyksissä, joten valitsin tällä kertaa kuivattuja karpaloita. Lopputuloksena siis karpaloisen pähkinäinen välipalanen.

Näitä voisi melkein sulloa minigrip-pusseissa jokaiseen laukkuun, jotta kiukkunälän yllättäessä (ja niitähän tulee!) olisi jotain suuhunpantavaa.

Day 305 - oiva teelajitelma

Viime aikoina ilmojen viiletessä ja päivien pimetessä olen ryystänyt aamuisin kahvia, jotta pääsen edes ovesta ulos ja iltaisin teetä, jotta pysyisin lämpimänä. Teevalikoima on ajan myötä karttunut, mutta uusiksi suosikeiksi ovat muodostuneet aikaisemmin mainittu mustikkamuffaritee sekä Pirkan vihreä tee -lajitelma.

Makuja on neljä: tropical (passio-mango-ananas-greippi), appelsiini-mandariini, Chai ja mustikka. Kaksi viimeisintä ovat suosikkejani. Chaissa on kivoja maustevivahteita: paprikaa, karhunvatukan lehtiä, mustapippuria, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa ja kanelia. Mustikkaan minulla on muuten vain lämpimät välit - johtunee kesäisistä muistoista.

Pakkaus ei ole älyttömän hintainen ja on kaiken lisäksi Reilun Kaupan tuotteiden piirissä, mikäli se on jollekin tärkeä valintakriteeri.

Day 304 - A Light That Never Comes

Olen ehkä aiemmin jo maininnut olevani laiska etsimään uutta musiikkia soittolistoilleni. Siksipä turvaudun ystäväni soittolistojen tutkailuun - meillä kun on pitkälle samanlainen musiikkimaku.

Tämä kappale löytyi sieltä viikonloppuna eikä taaskaan mennyt pieleen :

Linkin Park x Steve Aoki - A Light That Never Comes

Day 303 - lasagne

Lasagne on ollut yksi suurimmista lempiruoistani since always. Joskus pienempänä yritin tehdä sitä itse ja muistan siitä vain sen, että se oli kuivaa kuin mikä - eli ei hyvä.

Aina ei voi luottaa siihen, että oppilaitoksessa tms. paikoissa olisi "lassea" tarjolla, joten itseään piti ottaa niskasta kiinni ja opetella kokkailun salat. Kirjaimellisesti mentiin tämän ohjeen mukaan: Pirkka: Lasagne.

Murrettiin myös se muistikuva, että lasagnen tekoon menee ikä ja terveys. Noin tunti ja herkku on valmis! Käytössämme oli ainoastaan pyöreä, syvä uunivuoka, joten ei ollut ihan perusjuttu siinä mielessä. Sen verran myös sovelsimme, että lisäsimme juustoa vain toiselle puolelle. Herrashenkilö kun ei tykkää juustosta (??!!!). Lienee sanomattakin selvää, kumpi puoli oli herkullisempi ;)

Esillelaitto ei tosin menny ihan nappiin, koska oli niin kiire päästä syömään. Seuraavana päivänä rakenne oli jo tiiviimpi ja muistutti enemmän lasagnea kuin epämääräistä jauheliha-pasta-mössökasaa.

Day 302 - nachot + feikki-guacamole

Jokaisella ihmisellä on varmasti jokin ruoka, jota ahmii hullun kiilto silmissä, kun sellainen tulee vastaan. Itse suurena ruoan ystävänä myönnän, että minulla on moisia useitakin. Viime aikoina niinkin simppeli herkku kuin nachot + guacamole-dippiyhdistelmä on vienyt minut Mexicoon ja takaisin.

Pakko kyllä myöntää, että olen maistanut aidontyyppistä guacamolea ehkä kerran tai kaksi elämässäni. Useinmiten käytössäni on Santa Marian feikki-guacamole, joka sisältää peräti 1,5 % avocadoa. Tai kuten ystäväni asian ilmaisi: "Saattaa sisältää avocadoa". 

Maku on kuitenkin avainasia ja vielä tuo sörsseli uppoaa vallan hyvin. Pitäisi kyllä opetella tekemään oikeaa guacamolea itsekin, kunhan vain saisi aikaiseksi. Nachojakin pitäisi vältellä, kun elämää pitäisi taas saada terveellisemmille raiteille. Pitänee viedä vähän tuliaisia seuraaviin illanistujaisiin...tosin itsehän parkeeraan yleensä juuri siihen nacho- ja dippikulhojen välittömään läheisyyteen.

Day 301 - paella

Paellasta on olemassa suurin piirten yhtä monta reseptiä kuin on tekijöitäkin. Minä tykkään varmasti niistä kaikista!

Maistelin paellaa ollessani Barcelonassa...

Päätin sitten tehdä sitä itsekin. Tosin suomalaisittain: riisiä, pakasteäyriäismixä, herne-maissi-paprikaa, currya ja muita mausteita ja voi olla, että oli kanaakin seassa.

Jos miettii järjestävänsä esimerkiksi Espanja-teemaisen illallisen, alkuruoaksi voisi tarjoilla gazpacho-keittoa, pääruoaksi paellaa ja jälkkäriksi vaikkapa crema catalanaa. Veisi ainakin minun kielen mennessään!

Day 300 - Blueberry Muffin -tea

Uudet keksinnöt ovat mielestäni hieno juttu. Loistavaa, että meitä peruskuluttajia ravistellaan pois mukavuusalueeltamme enemmän tai vähemmän erikoisilla jutuilla. Olin eräänä päivänä siskoni seurana teehyllyllä ja siellä silmiini osui jotain uutta ja uskomatonta: Blueberry Muffin tea - mustikkamuffinitee.

Hintaan katsomatta nappasin tuotteen mukaani, sen verran erikoiselta se kuulosti. Illemmalla hehkutin löytöäni kaverilleni, joka kysyi, että olenko mainoksen uhri. En tietenkään! Illalla tietenkin näin tuon tv-mainoksen, jonka uhriksi minua luultiin. Pakko kyllä myöntää, että olisin varmaan ostanutkin tuotteen mainoksen nähtyäni 0:)

Tuomio muffariteestä oli seuraava: tuoksuu aivan ihanalta, mutta maku on perusteemäinen. Jos siis tykkää juoda teetä ja maistella samalla muffinssia, tämän teen kohdalla jälkiruoasta ei kannata luopua. Seuraavaksi voisi kokeilla (ja tuoksutella) Strawberry cupcake -versiota.

Day 299 - nopea herkkupasta

Vapaa-ajalla pitäisi tehdä valmis lista herkullisista ruoista tarvittavine raaka-aineineen ja ohjeineen, jotta hiipivän nälän uhatessa ja kauppareissun lähestyessä ei tarvitsisi googletella hätävararatkaisuja.

Tässä yksi helppo ja nopea ohje:

1. Keitimme kaksi pakkausta tuorepastaa. Herrashenkilö ei kauheasti välitä juustotäytteisestä pastasta, itse en taas juurikaan tykkää lihatäytteisestä, joten laitoimme yhden pakkauksen molempia. Fifty-fifty - venäläistä rulettia suurilla todennäköisyyksillä.

2. Freesasimme pilkotun sipulin ja herkkusienet pannulla. Lisäsimme pussillisen pakastepinaattia. Pinaatti kannattaisi tosin lisätä pannulle ensimmäisenä, jotta neste haihtuisi ilman "häiriötekijöitä".

3. Lisäsimme kaksi pikkupönikkää kermaa pannulle: yksi valkosipulilla maustetettu ja yksi pippurilla.

4. Lopuksi sekotimme pastan kastikkeen joukkoon. Voilà!

Pienenä lisäluksuksena nautimme aterialla kuohuvaa. Bon apetii!

Day 298 - porkkanakakku

Itse leivon nykyään harvoin, koska leipomuksen joutuu syömään suurimmaksi osaksi itse. Siksipä tyttöjenillat ja muut illanistujaiset tarjoavat oivan tilaisuuden toteuttaa itseään. Viimeisimpään tyttöjeniltaan ehdin kerrankin leipoa ja tällä kertaa teki mieli porkkanakakkua.

Ohjeena oli Maku-lehden amerikkalaishenkinen porkkanakakku. Ensin ajattelin tehdä pienemmän kakun puolittamalla ohjeen määrät. Kesken valmistuksen aloinkin urpouksissani seurata alkuperäistä ohjetta, jolloin kakusta pitikin tehdä isompi. Ohje toimi loppujen lopuksi lähinnä ohjenuorana ja mittailuista tuli "hyppysellinen tätä ja jonkin verran tuota". Vaihdoin myös tuorejuuston kevyempään versioon. Mielestäni kuorrutuksesta tuli aikalailla överimakeaa ja käytinkin siitä vain noin puolet.

Lopputulos oli kuitenkin miellyttävän makuinen ja hieman tavallisesta poikkeava kookoshippuineen ja pähkinöineen. Illan emäntä sai vielä suurimman jämäosuuden perheensä kestitsemiseen. Pikkujouluja odotellessa...

Day 297 - Sephoran purnukka

Ystäväni myöntää keräilevänsä purnukoita. Kylppärin kaapit ja hyllyt pursuavat jos jonkinlaista purnukkaa ja osa on kerätty talteen muualle pahan päivän varalle. Itselleni meikkien, saippuoiden yms. itsensähuoltotuotteiden ostaminen on aikalailla pakkopullaa. Voi sitä rahanmenoa, kun kaikki yleensä loppuvat samanaikaisesti. 

Nyt olen rahansäästömielessä ottanut ystävästäni mallia ja alkanut ostella tuotteita erilaisten säästökampanjoiden aikana myöhempää käyttöä varten. Ei siis kuitenkaan ne purnukat vaan rahat.

Italiassa ollessani liikuin shoppailuorientoituneen naisseurueen mukana. Sephora-liike kuului monen must-listalle, joten valuin sinne muiden vanavedessä. Liike on tullut vastaan jo aikaisemmilla ulkomaanmatkoilla, mutta koskaan en ole sisälle asti vaivautunut. 

Tällä kertaa tein siis poikkeuksen, joka kannatti. Löysin aivan ihanan näköisiä suihkusaippuaputeleita, jotka hivelevät silmiäni! Ostin tosin vain yhden tuotteen: appelsiinikukkasuihkusaippuan. 

Pullon kaunis ja yksinkertainen muotoilu korvaa sen, ettei tuote itsessään juurikaan tuoksu muulle kuin kukkaiselle (odotin jotain appelsiiniin viittaavaa).

Day 296 - tunnelmalliset kotivalot

Osa ihmisistä alkaa hehkuttaa tulevaa joulua jo lokakuussa, toiset puolestaan repivät hiuksia, että joko taas. Itse olen jouluihminen, joskin olen pidättäytynyt pahimmasta intoilusta muiden hermojen säilyttämiseksi. 

Käsite "jouluvalot" on mielestäni väärä. Rakastan tunnelmallisia valoja pimeänä aikana, jota Suomessa on kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Siispä olen vain iloinen, jos ihmiset alkavat ripustella valoja ikkunoihin ja parvekkeille jo lokakuussa ja ottavat ne pois vasta alkukeväästä. 

Kotonani on ikkunalauta, jossa pidän näitä tunnelmavaloja vuoden ympäri. Tosin kesällä valoisaan aikaan niitä ei edes tarvitse käyttää. Miehet yleensä ihmettelevät tätä valojen ja kynttilöiden hehkutusta. Vastaus on yksinkertainen: kun kotona on hyvä ja lämmin tunnelma (jonka valot luovat), tulen siitä hyvälle tuulelle. Naisten miellyttäminen ei siis aina ole vaikeaa.

Day 295 - hömppänimet

"Rakkaalla lapsella on monta nimeä" on monella tapana sanoa. Oma nimeni on kuitenkin niin lyhyt ja ytimekäs, ettei se taivu nokkeliin lyhennelmiin tai muihin muotoihin. En ole myöskään niin hyvä jätkä, että minua kutsuttaisi sukunimellä tai siitä muodostetuilla variaatioilla. Siispä kutsumanimet on löydettävä ihan muista paikoista.

Viime vuonna tutustuin nykyiseen hyvään ystävääni, joka viittaa minuun sanoilla "tyyppi" tai "urpo". "Tyyppi" juontaa juurensa siihen, että minä kutsun häntä nimityksellä "dyyd". Suomennos on siis mitä osuvin. "Urpo" taas kertoo yleisestä luonteestani. Möläytän ennen kuin mietin enkä ole aina perillä asioista. Olen alkanut menettää otteeni entisestä terävämielisestä tytöstä, joka osasi kertoa vastauksen yhteen jos toiseenkin kysymykseen. Nyt lähinnä jumitan ja kaivan esiin älykkään puhelimeni, joka mietiskelee ja muistelee puolestani. Kuulostaa passivoivalta.

Herrashenkilö vakuutti aluksi, ettei ole juurikaan lässyttäjäihminen. Lässytykseksi miellän parisuhteessa jo hellyttelynimien käytön. Tähän mennessä minulle on keksitty ainakin viisi nimitystä, joskin yleisimmin ovat käytössä "homssuli" ja "pikkupapu". Ensimmäisen hän keksi sinä päivänä, kun homssuilin mustassa, virttyneessä ja venyneessä teepparissa sekainen nuttura päässäni. "Näytät ihan muumihahmolta", oli kommentti. "Jaa, mikäs minun nimeni on?", kysyin. Homssuli oli sillä sinetöity.

Pikkupapu on puolestaan jokin ihan tuulesta temmattu hömppänimi, joka olikin mielestäni ihan hellyyttävä. Kyllähän minä olen vähän matala - ainakin häneen verrattuna. Tykkään myös ruoasta - pavut mukaanlukien!

Muiden ystävien kanssa tutuksi ovat tulleet niin "älsklingit" kuin "murmelitkin". Voisi aikalailla sanoa, että you name it, kyllä minä vastaan!

Day 294 - pipå

Olen armoton vilukissa eikä tulisi mieleenkään kärvistellä tulevissa viimoissa ja pakkasissa ilman pipoa. Moni tyttölapsi on viimeistään yläasteella luopunut pipon käytöstä, koska se pilaa kampauksen tai on muuten vain nössöä. Ajattelutapa ei mielestäni ole järin fiksu. Kylmyys pilaa fiiliksen ihan täysin, oli letti missä kunnossa tahansa.

Tämä harmaa tupsupipo oli taannoinen pikaostos, koska "pipo on saatava nythetipaikalla, koska on niin kylmä". Sen jälkeen en ole muuta käyttänytkään.

Day 293 - luottokorkkarit 2.0

Kesällä ehdin avautua, että luottokorkkarini ovat kovaa vauhtia eläköitymässä. Clarks lienee kuullut hiljaisen pyyntöni (rasittavan itkuparkuni), koska huomasin näyteikkunassa aivan ihanaisen parin!

Luonnollisesti jännitysnäytelmässä pitää olla draamaa: minun kokoani ei ollut myynnissä. Sain kokeilla yhtä varattua paria ja tietenkin se oli ns. "match made in heaven". Jos varaaja noutaa kengät, minulle tilattaisi pari ilmeisesti Tampereelta. Muualta oli kuulemma loppunut, eikä lisää tule, koska talvikenkävalikoima puskee ovista ja ikkunoista. Toivossa on hyvä elää!

Seuraavana päivänä sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, että kengät ovat noudettavissa! Kiitos, sinä ihana varaaja, joka teit kengille oharit!

Kaiken kruunaa se, että kotini lähellä oleva tie päällystettiin juuri asfaltilla ja korkokengät eivät enää kärsi siinä määrin kuin ennen. Harmi vain, että talvi on tulossa, mutta kevättä ja kesää odotellaan sitäkin innokkaammin!

Day 292 - Bliw-käsisaippua

Törmäsinpäs eräs kaunis päivä paikassa X seuraavanlaiseen kapistukseen:

Käsisaippua oli kauniin värinen ja sopi jopa tilan sisustukseen läpinäkyvän putelin ansiosta. Hassuin kohta tulee kuitenkin tässä: mielestäni se tuoksuu mansikkasiiderille! Eli herkullisen tuoksuinen käsisaippua - mitäs ihmettä?

Pitkällisten selvitystöiden jälkeen selvisi, että kyseessä oli mustikantuoksuinen Bliw-saippua. Mistähän se mansikka tuli? Noh, marja kuin marja...

Poimin siis viipymättä tämän mustikan kaupan hyllyltä enkä malta odottaa, että nykyinen saippuani loppuu!

Day 291 - hamppari

Yksi elävimmistä lapsuusmuistoistani liittyy yökyläilyyn ystäväni kanssa. Katsoimme Disney-piirrettyjä, pelasimme lautapelejä ja mikä parasta: söimme itsetehtyjä hampurilaisia.

Nykyään hampparit ovat aikalailla pannassa (en ole tätä mieltä esimerkiksi yöllä illanvieton jälkeen), koska terveellisempääkin ruokaa löytyy. Yhtenä päivänä miettiessämme ruokavaihtoehtoja herrashenkilön kanssa, ehdotin itsetehtyjä hampurilaisia ja pidin pääni, kun argumenttina oli, että ruoanlaittoon menee pitkä aika jajaja...

Lopputulos oli kuitenkin varsin herkullinen. Pihvit teimme itse, mutta leipä oli perushampurilaissämpylä. Ranskalaiset korvasimme random-pakastekasviksilla.

Kasvikset ovat ainainen murheenkryyni. Miten saada mies syömään kasviksia? Herra itse ehdotti Vauva.fi:stä kysymistä ja kaivoi sitten ihan itse minulle jo olemassaolevan keskustelun aiheesta. En jaksanut lukea sitä, koska Vauva.fi kun on mitä on :D