Olen lukioiässä todennut, että elämässäni on kaikki hyvin, kun minulla on seuraavat elämän osa-alueet kunnossa: koti, työpaikka, koulupaikka, perhe, poikaystävä ja ystävät. Terveyttäkin pitää tietenkin vaalia.
Suuri osa elämästä on mennyt ja meneekin vielä niin, etteivät kaikki edellämainitut tekijät ole tasapainossa. AMK:sta valmistuttuani en päässyt yliopistoon sisään, mutta sain kivan työpaikan. Erosin silloisen poikaystäväni kanssa, mutta ystävien kanssa olin läheisempi kuin koskaan. Kotiasiatkin stressasivat, koska remontin takia uusi asunto oli löydettävä nopeasti. Eli elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista.
Missä olen sitten tällä hetkellä?
- Kotiasiat: Asun vihdoin omillani, ensimmäistä kertaa yksin (ilman poikaystävää tai kämppiksiä). Ympäristö ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta olen tehnyt kodistani juuri niin viihtyisän, että voin asua tässä huoletta, kunnes muutan seuraavaan paikkaan. Päätin tämän kämpän saatuani, että seuraava muutto tulee olemaan joko omistuskämppään (tämä toteutunee vasta valmistuttuani nykyisestä opinahjosta) tai poikaystävän kanssa yhteen. Kämpän suhteen asiat ovat siis ok.
- Työpaikka: Olen onnekas, että minulla on työpaikka. Vuokra ja muut menot on maksettava, pelkällä opintotuella ei pärjää enkä halua nostaa lainaa. Unelmatyöni on kuitenkin kasistaneljään toimistoduunia, joten nykyisessä työssäni "epäkohtana" on työajat. Opintojen ohessa päivätyön tekeminen ei ole kuitenkaan mahdollista, joten näillä on mentävä. Toisaalta ajattelen, että olen työelämässä päässyt pitkälle siitä, missä olin esimerkiksi 18-vuotiaana ja mikä tärkeintä: kaikki on omilla ansioilla saatua.
- Koulupaikka: Ysillä päätin, että haluan yliopistoon. En kuitenkaan löytänyt mitään miellyttävää pääainetta, joten löysin sopivaksi toiseksi vaihtoehdoksi AMK:n restonomilinjan. Pääsin sisään ensiyrittämällä, mutta koulussa jouduin keskittymään ihan eri tavalla kuin ne, joiden pohjakoulutus oli lukion sijaan ravintolapuolen ammattikoulussa. Olin AMK-aikana vaihdossa Ruotsissa kolmen kuukauden ajan ja se oli hieno kokemus. Opintojen loppupuolella totesin kuitenkin, ettei ala olekaan minun juttuni ja haluan kokeilla vielä yliopistoon pääsemistä. Kiinnostava pääaine löytyi sattumalta AMK-luokkalaisen fb-päivityksen kautta ja päätin yrittää. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään, mutta toisella kerralla ovet aukesivat ja olen viihtynyt koulussa tosi paljon. En tiedä, löydänkö koulutukseni mukaista työtä sitten valmistuttuani, mutta ei työt tästä maailmasta lopu. Tällä hetkellä haluan vain nauttia yliopistoelämästä ja sen mukanaantuomista haasteista ja iloista.
- Perhe: Perheeni suhteen kaikki on kunnossa, joskin näen vanhempiani ja siskoani aivan liian harvoin. Ei mukamas ehdi. Pitäisi käydä näyttäytymässä kotona useammin, koska se ei loppupeleissä paljoa vaadi.
- Poikaystävä: Löytyyhän minulta tällainen rakas Pompula. Joskus ennen ajattelin, että olisin valmistunut unelmieni töihin, mennyt naimisiin ja saanut ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 30. Tällä hetkellä aika alkaa loppua näiden suunnitelmien osalta kesken, joten minun on luovuttava tuollaisista "tavoitteista". Kaikkeen kun ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan tulevina vuosina, joten on vain elettävä päivä kerrallaan ja katsottava, mitä tapahtuu. Tällä hetkellä olen onnellinen.
- Ystävät: Eräs ystäväni sanoi kerran, että heti kun tapaan mielenkiintoisen miehen, unohdan ystävät. Olin tyrmistynyt, koska olen aina ajatellut, ettei minusta tule senkaltaista ihmistä. Sinkkuaikana vietin paljon aikaa ystävieni kanssa ja sain myös ystäväni mukaan ulkomaanmatkalle. Tavattuani herrashenkilön, olen alusta asti pyrkinyt raivaamaan kalenterista tilaa myös muille tärkeille ihmisille. Luulen onnistuneeni tässä ihan hyvin. Toisia näkee kuitenkin useammin ja toisia taas harvemmin, mutta se on vain kestettävä. Mitä aikuisemmiksi kasvamme, sen enemmän meille kasaantuu velvollisuuksia ja kiireitä ja sen hankalampi on myös sopia yhteisiä tapaamisia. Mutta siitä on joka tapauksessa pidettävä kiinni, oli se sitten edes parin tunnin kahvittelu kerran kolmessa kuukaudessa. Onhan siitä myös sanontakin: Ystävät ovat kuin tähdet - vaikka niitä ei aina näe, ne ovat silti siellä. Eli olette ajatuksissani vaikka emme näkisikään niin usein kasvotusten :)
- Terveys: Tämä osa-alue on päässyt viime aikoina eniten retuperälle. Olen ollut sillä perinteisellä aloin-seurustella-ihanan-miehen-kanssa -dietillä, jolloin kokkaillaan hyvää ruokaa ja katsotaan leffoja (lue: linnoittaudutaan sohvalla herkkujen kera). Ulkomuotoni on muuttunut ja tähän haluan muutoksen. Terveys on muutakin kuin laihduttaminen, mutta haluan viihtyä kehossani ja tällä hetkellä muutaman rakkauskilon (huom! ei raskauskilon) pudottaminen on edessä. Kuntoiluun minulta tulee löytymään aikaa, kun sitä järjestän. Ruokailun suhteen en ole niin nipo, koska rakastan hyvää ruokaa enkä lähtisi vesi-salaattidieteille mistään hinnasta. On kuitenkin fiksua nauttia sellaista ravintoa, että jaksaisi myös liikkua eikä olisi väsynyt haamu kaikki päivät läpeensä. Tärkeintä on pitää mielessä, että kaikki muutokset on tehtävä itsensä ja oman hyvinvointinsa takia.
Kuten huomaatte, päällisin puolin elämäni tärkeimmät osa-alueet ovat kunnossa, joskin pientä "viilattavaa" löytyy sieltä täältä. 18 vuotta täytettyäni ja siitä eteenpäin olen pari kertaa varsinaisesti tiedostanut, että juuri nyt elämäni on täydellisessä tilassa. Sitten kuluu pari kuukautta ja tulee jokin takapakki ja on aloitettava "korjaustyöt". Pitäisi oman mielenrauhankin takia ymmärtää, ettei elämä koskaan tule olemaan täydellistä, mutta usein ollaan kuitenkin hyvin lähellä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti