Syksyyn liittyy perinteinen klisee: kun ulkona sataa ja on pimeä, voi kääriytyä lämpimään vilttiin, lukea hyvää kirjaa ja nauttia rauhallisesta tunnelmasta teekupposen ääressä. Kun talvi saapuu, ne onnekkaat ihmiset jotka omistavat takan, voivat sytyttää niihin tulen ja kuluttaa vaikka koko illan liekkejä katsoessa ja mietiskellessä omiaan. Minulle tulee takasta mieleen tilanne, joka sopisi esimerkiksi Kaunareihin: mökki vuoristossa/metsässä, pariskunta mahdollisimman vähissä vaatteissa, talja, lasi punaviiniä ja imelää rakkausmusiikkia taustalla - tai pelkkä puiden palamisen aikaansaama äänikin riittää.
Tällaista Ridge & Brooke metsän siimeksessä vuoristomökissä -tilannetta ei vielä ole omassa elämässäni ollut. Takkatulta sen sijaan senkin edestä. Varhaisimmat muistoni liittyen takkatuleen liittyy mummolassa vietettyihin talvilomiin. Silloin "autoin" ukkia sytyttämään takkaan tulen. Eli toisin sanoen pönötin siinä vieressä ja ehkä sain kantaa muutaman klapin.
Ollessani ala-asteella perheemme vuokrasi usein mökin hiihtolomaksi tai vain viikonlopuksi. Mökin valintakriteereinä oli saunan ja takan olemassaolo. Yläasteen ollessa lopuillaan muutimme omakotitaloon, jonne rakennettiin niin sauna kuin takkakin. Vuokramökeille ei siis ollut enää tarvetta.
Sanotaan, että nukkuvaa lasta ja palavaa kynttilää voi katsoa rajattomasti. Takkatuli ajanee saman asian. Kerrostaloihinkin on saatavissa elektronisia takkoja ja olenpa nähnyt DVD:nkin, jolla loimuaa takkatuli. Jos joskus asun omakotitalossa, haluan ehdottomasti takan, joka on varaava. Todellisina pakkaspäivinä sitä osaa arvostaa (etenkin silloin, kun sähkölasku on omalla nimellä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti