Melkein kahden vuoden sinkkuelämän jälkeen sain heinäkuussa 2013 suuren kunnian tutustua fiksuun herrasmieheen, josta tulikin myöhemmin poikaystäväni. Tämä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan herra sai kyllä käyttää aikaa ja vaivaa tehdäkseen minuun vaikutuksen. Myös argumentointitaitoa vaadittiin. Onneksi hänellä oli näitä kaikkia tekijöitä, joita tämä nirppis vaatii :D
Nyt on kulunut melkein puoli vuotta ensitapaamisestamme ja tunteet syvenevät päivä päivältä. Ennen heittäydyin suhteisiin sata lasissa heti alusta alkaen ja moni niistä päättyikin puolen vuoden tienoilla. Siksi jännitin pitkään, miten tämän suhteen kävisi - etenkin nyt, kun 6 kk rajapyykki on käsillä. Suureksi onneksi still going strong.
Vuoden 2014 ensimmäiset kuusi kuukautta tulevat menemään pitkälti ikävöidessä miehen ollessa hoitamassa välttämättömiä velvollisuuksiaan muualla. Toisaalta omakin elämä tulee pitkämään minut kiireisenä: koulu jatkuu, fitness-laihis-kuntokuuri alkaa ja työnkin osalta saattaa olla muutoksia luvassa.
Ajalla on kuitenkin tapana kulua nopeasti ja puolikin vuotta menee niin että viuhahtaa. On muuten jännä, miten toinen ihminen voi saada itsestä uusia puolia esiin. En ole mikään lässynlässyn-mussuttaja, mutta Pompulan kanssa olemme jopa julkisilla paikoilla ns. ällösöpö pariskunta (kyllä, hän on Pompula ja minä Pampula). Tällaista käytöstä pitäisi rajoittaa (ainakin julkisilla paikoilla), mutta minkäs teet, kun mies lähtee mukaan tyhmiin juttuihini ja saa minut nauramaan niin kippurassa, että vatsalihaksiin (niihin ujoihin piileskeleviin) sattuu. Mikäs sen parempaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti