Niin on vuosi (kröhöm, hieman ylikin) kulunut blogin aloittamisesta. Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin on tämäkin projekti saatu päätökseen.
Tavoitteeni oli seuraava:
"Vuoden 2013 projekti: 365 päivää aikaa keksiä 365 rakastettavaa asiaa. Samalla opettelen irti negatiivisuudesta sekä mustavalkoisesta ajattelusta."
Mikä tilanne on tällä hetkellä?
Huomasin, että pystyn tarvittaessa löytämään kivoja asioita ympäriltäni vaikka vuoden jokaiselle päivälle. Minun olisi ollut helppo listata päivä toisensa jälkeen esimerkiksi kaikki koruni, vaatteeni ja kenkäni, mutta yritin pitää yllä edes jonkinlaista kiinnostavuutta ja vaihtelevuutta. Opin tiedostamaan paremmin, että ikävilläkin asioilla voi olla hyvät puolensa ja se, miten suhtautuu asioihin on kiinni ennen kaikkea itsestä.
Välillä oli vaikea ja turhauttavaa kirjoittaa blogia, varsinkin kun uusia asioita piti tuoda esille joka päivä. Jossain vaiheessa lipsuin kirjoitustahdistani ja kirittävää oli surullisen paljon. Tästä olen saanut myös palautetta ja pahoittelen tapahtunutta vielä kertaalleen. Tässä kuitenkin ollaan - vain 3 päivää aikataulusta myöhässä.
Muutama henkilö myös kommentoi, että pidän ruokablogia. Kun katsotaan tilastoja, tekstejä on tämän jälkeen yhteensä 365 ja niistä on ruokaan liittyviä juttuja 158. Toiseksi eniten on vapaa-aikaan liittyviä tekstejä (111). Muut kategoriat pyörivät muutamissa kymmenissä. Joten okei, on tämä vähän kuin ruokablogi :) Ennen täytin Facebookin ruokakuvilla ja nyt olen saanut laitettua niitä tänne - varmasti monien onneksi, koska "tänään söin tätä ja eilen tota" ärsyttänee useita fb-käyttäjiä.
Julkaisemistani jutuista ylivoimaisesti suosituin oli 38. päivän tomaatti-vuohenjuustokeittoresepti. Toiseksi suosituin oli uuniomena-Skyr ja jaetulla kolmannella sijalla olivat tekstit Kolmen kaverin jäätelöstä ja Anti-stress-yrttiteestä. Eli suurin osa ihmisistä on eksynyt sivulleni ruokajuttujen perässä eikä lukeakseen höpinöitäni elämästä.
Negatiivisuuteni on hieman hellittänyt, samoin mustavalkoinen ajatteluni. Näiden eteen pitää kuitenkin vielä tehdä töitä. Rentoutumis-tuumailuloma esimerkiksi Balilla voisi auttaa asiaa ;)
Viimeisenä rakkauskohteenani on uskomattoman kaunis kappale, Time to Say Goodbye, jonka Sarah Brightman ja Andrea Bocelli laulavat duettona.
Sarah Brightman & Andrea Bocelli - Time to Say Goodbye
Osa läheisistäni toivoi, että jatkaisin blogiani myös tämän projektin jälkeen. Vastasin, että voin jättää tämän näkyville ja ehkä satunnaisesti kirjoitella tänne esimerkiksi joitain "ravintola-arvosteluja" tai muita ruokajuttuja. Tai jotain ihan muuta. Katsotaan...
Lopuksi toivoisin, että te, arvoisat lukijat, jättäisitte kommenttiboksiin (tai sähköpostitse: amtt2013@gmail.com) itsestänne merkin. Mitä tykkäsitte blogista? Miten tänne eksyitte? Mistä ette pitäneet? Jos katsoitte pelkästään kuvia, sekin on täysin ok. Jos klikkasitte itsenne tänne ihan sattumalta ja jatkatte saman tien matkaanne, sekin on sallittua. Läheisiäni pyytäisin jättämään jonkin vihjeen, keitä olette (mistä tunnemme tms.), ellette halua esiintyä omalla nimellänne. Kiitoksia ajastanne ja onnea ja menestystä vuodelle 2014!
Anna
perjantai 3. tammikuuta 2014
Day 364 - uuden vuoden juhlinnat
Juhlimme vuoden vaihtumista ystäväni kanssa pitkän kaavan mukaan. Tiistaina tapasimme kahvittelun merkeissä, mistä matka jatkui Colorado-ravintolaan. Illaksi oli saatava energiaa. Minulla oli hampparifiilis ja tartuin siis tuumasta toimeen. Annos oli oikein maukas ja myös ystäväni salaatissa oli tarpeeksi pääraaka-ainetta, tässä tapauksessa halloumia.
Olemme parina vuonna varanneet Helsingin keskustasta hotellihuoneen 31.12.-1.1. väliseksi ajaksi. Tällöin voimme rauhassa viettää iltaa ja mennä sitten "kävellen kotiin". Näin teimme myös tällä kertaa. Saimme huoneeseemme vähän shampanjaa ja macaron-leivoksia.
Ilta meni rattoisasti jutellen, laittautuen ja myöhemmin vielä tanssien. Meillä oli kiva ilta ja sen jälkeen olikin mukava aloittaa uusi vuosi keksien uusia kujeita.
Day 363 - tavoitteet ja niiden saavuttaminen
Olen lukioiässä todennut, että elämässäni on kaikki hyvin, kun minulla on seuraavat elämän osa-alueet kunnossa: koti, työpaikka, koulupaikka, perhe, poikaystävä ja ystävät. Terveyttäkin pitää tietenkin vaalia.
Suuri osa elämästä on mennyt ja meneekin vielä niin, etteivät kaikki edellämainitut tekijät ole tasapainossa. AMK:sta valmistuttuani en päässyt yliopistoon sisään, mutta sain kivan työpaikan. Erosin silloisen poikaystäväni kanssa, mutta ystävien kanssa olin läheisempi kuin koskaan. Kotiasiatkin stressasivat, koska remontin takia uusi asunto oli löydettävä nopeasti. Eli elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista.
Missä olen sitten tällä hetkellä?
- Kotiasiat: Asun vihdoin omillani, ensimmäistä kertaa yksin (ilman poikaystävää tai kämppiksiä). Ympäristö ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta olen tehnyt kodistani juuri niin viihtyisän, että voin asua tässä huoletta, kunnes muutan seuraavaan paikkaan. Päätin tämän kämpän saatuani, että seuraava muutto tulee olemaan joko omistuskämppään (tämä toteutunee vasta valmistuttuani nykyisestä opinahjosta) tai poikaystävän kanssa yhteen. Kämpän suhteen asiat ovat siis ok.
- Työpaikka: Olen onnekas, että minulla on työpaikka. Vuokra ja muut menot on maksettava, pelkällä opintotuella ei pärjää enkä halua nostaa lainaa. Unelmatyöni on kuitenkin kasistaneljään toimistoduunia, joten nykyisessä työssäni "epäkohtana" on työajat. Opintojen ohessa päivätyön tekeminen ei ole kuitenkaan mahdollista, joten näillä on mentävä. Toisaalta ajattelen, että olen työelämässä päässyt pitkälle siitä, missä olin esimerkiksi 18-vuotiaana ja mikä tärkeintä: kaikki on omilla ansioilla saatua.
- Koulupaikka: Ysillä päätin, että haluan yliopistoon. En kuitenkaan löytänyt mitään miellyttävää pääainetta, joten löysin sopivaksi toiseksi vaihtoehdoksi AMK:n restonomilinjan. Pääsin sisään ensiyrittämällä, mutta koulussa jouduin keskittymään ihan eri tavalla kuin ne, joiden pohjakoulutus oli lukion sijaan ravintolapuolen ammattikoulussa. Olin AMK-aikana vaihdossa Ruotsissa kolmen kuukauden ajan ja se oli hieno kokemus. Opintojen loppupuolella totesin kuitenkin, ettei ala olekaan minun juttuni ja haluan kokeilla vielä yliopistoon pääsemistä. Kiinnostava pääaine löytyi sattumalta AMK-luokkalaisen fb-päivityksen kautta ja päätin yrittää. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään, mutta toisella kerralla ovet aukesivat ja olen viihtynyt koulussa tosi paljon. En tiedä, löydänkö koulutukseni mukaista työtä sitten valmistuttuani, mutta ei työt tästä maailmasta lopu. Tällä hetkellä haluan vain nauttia yliopistoelämästä ja sen mukanaantuomista haasteista ja iloista.
- Perhe: Perheeni suhteen kaikki on kunnossa, joskin näen vanhempiani ja siskoani aivan liian harvoin. Ei mukamas ehdi. Pitäisi käydä näyttäytymässä kotona useammin, koska se ei loppupeleissä paljoa vaadi.
- Poikaystävä: Löytyyhän minulta tällainen rakas Pompula. Joskus ennen ajattelin, että olisin valmistunut unelmieni töihin, mennyt naimisiin ja saanut ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 30. Tällä hetkellä aika alkaa loppua näiden suunnitelmien osalta kesken, joten minun on luovuttava tuollaisista "tavoitteista". Kaikkeen kun ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan tulevina vuosina, joten on vain elettävä päivä kerrallaan ja katsottava, mitä tapahtuu. Tällä hetkellä olen onnellinen.
- Ystävät: Eräs ystäväni sanoi kerran, että heti kun tapaan mielenkiintoisen miehen, unohdan ystävät. Olin tyrmistynyt, koska olen aina ajatellut, ettei minusta tule senkaltaista ihmistä. Sinkkuaikana vietin paljon aikaa ystävieni kanssa ja sain myös ystäväni mukaan ulkomaanmatkalle. Tavattuani herrashenkilön, olen alusta asti pyrkinyt raivaamaan kalenterista tilaa myös muille tärkeille ihmisille. Luulen onnistuneeni tässä ihan hyvin. Toisia näkee kuitenkin useammin ja toisia taas harvemmin, mutta se on vain kestettävä. Mitä aikuisemmiksi kasvamme, sen enemmän meille kasaantuu velvollisuuksia ja kiireitä ja sen hankalampi on myös sopia yhteisiä tapaamisia. Mutta siitä on joka tapauksessa pidettävä kiinni, oli se sitten edes parin tunnin kahvittelu kerran kolmessa kuukaudessa. Onhan siitä myös sanontakin: Ystävät ovat kuin tähdet - vaikka niitä ei aina näe, ne ovat silti siellä. Eli olette ajatuksissani vaikka emme näkisikään niin usein kasvotusten :)
- Terveys: Tämä osa-alue on päässyt viime aikoina eniten retuperälle. Olen ollut sillä perinteisellä aloin-seurustella-ihanan-miehen-kanssa -dietillä, jolloin kokkaillaan hyvää ruokaa ja katsotaan leffoja (lue: linnoittaudutaan sohvalla herkkujen kera). Ulkomuotoni on muuttunut ja tähän haluan muutoksen. Terveys on muutakin kuin laihduttaminen, mutta haluan viihtyä kehossani ja tällä hetkellä muutaman rakkauskilon (huom! ei raskauskilon) pudottaminen on edessä. Kuntoiluun minulta tulee löytymään aikaa, kun sitä järjestän. Ruokailun suhteen en ole niin nipo, koska rakastan hyvää ruokaa enkä lähtisi vesi-salaattidieteille mistään hinnasta. On kuitenkin fiksua nauttia sellaista ravintoa, että jaksaisi myös liikkua eikä olisi väsynyt haamu kaikki päivät läpeensä. Tärkeintä on pitää mielessä, että kaikki muutokset on tehtävä itsensä ja oman hyvinvointinsa takia.
Kuten huomaatte, päällisin puolin elämäni tärkeimmät osa-alueet ovat kunnossa, joskin pientä "viilattavaa" löytyy sieltä täältä. 18 vuotta täytettyäni ja siitä eteenpäin olen pari kertaa varsinaisesti tiedostanut, että juuri nyt elämäni on täydellisessä tilassa. Sitten kuluu pari kuukautta ja tulee jokin takapakki ja on aloitettava "korjaustyöt". Pitäisi oman mielenrauhankin takia ymmärtää, ettei elämä koskaan tule olemaan täydellistä, mutta usein ollaan kuitenkin hyvin lähellä sitä.
Suuri osa elämästä on mennyt ja meneekin vielä niin, etteivät kaikki edellämainitut tekijät ole tasapainossa. AMK:sta valmistuttuani en päässyt yliopistoon sisään, mutta sain kivan työpaikan. Erosin silloisen poikaystäväni kanssa, mutta ystävien kanssa olin läheisempi kuin koskaan. Kotiasiatkin stressasivat, koska remontin takia uusi asunto oli löydettävä nopeasti. Eli elämä on jatkuvaa soutamista ja huopaamista.
Missä olen sitten tällä hetkellä?
- Kotiasiat: Asun vihdoin omillani, ensimmäistä kertaa yksin (ilman poikaystävää tai kämppiksiä). Ympäristö ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta olen tehnyt kodistani juuri niin viihtyisän, että voin asua tässä huoletta, kunnes muutan seuraavaan paikkaan. Päätin tämän kämpän saatuani, että seuraava muutto tulee olemaan joko omistuskämppään (tämä toteutunee vasta valmistuttuani nykyisestä opinahjosta) tai poikaystävän kanssa yhteen. Kämpän suhteen asiat ovat siis ok.
- Työpaikka: Olen onnekas, että minulla on työpaikka. Vuokra ja muut menot on maksettava, pelkällä opintotuella ei pärjää enkä halua nostaa lainaa. Unelmatyöni on kuitenkin kasistaneljään toimistoduunia, joten nykyisessä työssäni "epäkohtana" on työajat. Opintojen ohessa päivätyön tekeminen ei ole kuitenkaan mahdollista, joten näillä on mentävä. Toisaalta ajattelen, että olen työelämässä päässyt pitkälle siitä, missä olin esimerkiksi 18-vuotiaana ja mikä tärkeintä: kaikki on omilla ansioilla saatua.
- Koulupaikka: Ysillä päätin, että haluan yliopistoon. En kuitenkaan löytänyt mitään miellyttävää pääainetta, joten löysin sopivaksi toiseksi vaihtoehdoksi AMK:n restonomilinjan. Pääsin sisään ensiyrittämällä, mutta koulussa jouduin keskittymään ihan eri tavalla kuin ne, joiden pohjakoulutus oli lukion sijaan ravintolapuolen ammattikoulussa. Olin AMK-aikana vaihdossa Ruotsissa kolmen kuukauden ajan ja se oli hieno kokemus. Opintojen loppupuolella totesin kuitenkin, ettei ala olekaan minun juttuni ja haluan kokeilla vielä yliopistoon pääsemistä. Kiinnostava pääaine löytyi sattumalta AMK-luokkalaisen fb-päivityksen kautta ja päätin yrittää. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään, mutta toisella kerralla ovet aukesivat ja olen viihtynyt koulussa tosi paljon. En tiedä, löydänkö koulutukseni mukaista työtä sitten valmistuttuani, mutta ei työt tästä maailmasta lopu. Tällä hetkellä haluan vain nauttia yliopistoelämästä ja sen mukanaantuomista haasteista ja iloista.
- Perhe: Perheeni suhteen kaikki on kunnossa, joskin näen vanhempiani ja siskoani aivan liian harvoin. Ei mukamas ehdi. Pitäisi käydä näyttäytymässä kotona useammin, koska se ei loppupeleissä paljoa vaadi.
- Poikaystävä: Löytyyhän minulta tällainen rakas Pompula. Joskus ennen ajattelin, että olisin valmistunut unelmieni töihin, mennyt naimisiin ja saanut ensimmäisen lapsen ennen kuin täytän 30. Tällä hetkellä aika alkaa loppua näiden suunnitelmien osalta kesken, joten minun on luovuttava tuollaisista "tavoitteista". Kaikkeen kun ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan tulevina vuosina, joten on vain elettävä päivä kerrallaan ja katsottava, mitä tapahtuu. Tällä hetkellä olen onnellinen.
- Ystävät: Eräs ystäväni sanoi kerran, että heti kun tapaan mielenkiintoisen miehen, unohdan ystävät. Olin tyrmistynyt, koska olen aina ajatellut, ettei minusta tule senkaltaista ihmistä. Sinkkuaikana vietin paljon aikaa ystävieni kanssa ja sain myös ystäväni mukaan ulkomaanmatkalle. Tavattuani herrashenkilön, olen alusta asti pyrkinyt raivaamaan kalenterista tilaa myös muille tärkeille ihmisille. Luulen onnistuneeni tässä ihan hyvin. Toisia näkee kuitenkin useammin ja toisia taas harvemmin, mutta se on vain kestettävä. Mitä aikuisemmiksi kasvamme, sen enemmän meille kasaantuu velvollisuuksia ja kiireitä ja sen hankalampi on myös sopia yhteisiä tapaamisia. Mutta siitä on joka tapauksessa pidettävä kiinni, oli se sitten edes parin tunnin kahvittelu kerran kolmessa kuukaudessa. Onhan siitä myös sanontakin: Ystävät ovat kuin tähdet - vaikka niitä ei aina näe, ne ovat silti siellä. Eli olette ajatuksissani vaikka emme näkisikään niin usein kasvotusten :)
- Terveys: Tämä osa-alue on päässyt viime aikoina eniten retuperälle. Olen ollut sillä perinteisellä aloin-seurustella-ihanan-miehen-kanssa -dietillä, jolloin kokkaillaan hyvää ruokaa ja katsotaan leffoja (lue: linnoittaudutaan sohvalla herkkujen kera). Ulkomuotoni on muuttunut ja tähän haluan muutoksen. Terveys on muutakin kuin laihduttaminen, mutta haluan viihtyä kehossani ja tällä hetkellä muutaman rakkauskilon (huom! ei raskauskilon) pudottaminen on edessä. Kuntoiluun minulta tulee löytymään aikaa, kun sitä järjestän. Ruokailun suhteen en ole niin nipo, koska rakastan hyvää ruokaa enkä lähtisi vesi-salaattidieteille mistään hinnasta. On kuitenkin fiksua nauttia sellaista ravintoa, että jaksaisi myös liikkua eikä olisi väsynyt haamu kaikki päivät läpeensä. Tärkeintä on pitää mielessä, että kaikki muutokset on tehtävä itsensä ja oman hyvinvointinsa takia.
Kuten huomaatte, päällisin puolin elämäni tärkeimmät osa-alueet ovat kunnossa, joskin pientä "viilattavaa" löytyy sieltä täältä. 18 vuotta täytettyäni ja siitä eteenpäin olen pari kertaa varsinaisesti tiedostanut, että juuri nyt elämäni on täydellisessä tilassa. Sitten kuluu pari kuukautta ja tulee jokin takapakki ja on aloitettava "korjaustyöt". Pitäisi oman mielenrauhankin takia ymmärtää, ettei elämä koskaan tule olemaan täydellistä, mutta usein ollaan kuitenkin hyvin lähellä sitä.
torstai 2. tammikuuta 2014
Day 362 - kekseliäisyys
Ystävänpäivänä kerroin, että eräs ystäväni leipoo minulle lahjoja (joulu-, synttäri- yms.). Tänä jouluna hän ilmeisesti päätti tarttua haasteeseen ja opettaa, kuinka leivotaan herkullisia brownieita. Eikö sanotakin, että alkuasukkaille (?) ei kannata antaa kalaa, vaan sen sijaan opettaa heidät kalastamaan, jotta siitä olisi hyötyä pitkällä tähtäimellä?
Sain siis joululahjaksi lasipurkin. Nopealla vilkaisulla luulin sitä jonkinlaiseksi taideteokseksi. Etelässä olen nähnyt myytävän lasipurnukoita, jossa on erivärisistä hiekoista muodostettuja kuvia, esimerkiksi aavikkomaisemia. Tämä ei sitten kuitenkaan ollut sellainen - lähelläkään sitä. Kortin lukeminen nimittäin auttoi:
Murunen kokosi kaikki browniesien leivontaan tarvittavat kuiva-aineet ja tehtäväkseni jää lisätä sörsseliin kananmunia, voita sekä kahvia ja pistää helahoito uuniin. Fiksu nainen :) Kiitos tästä suuresti!
Ensi viikolla alkavalle terveellisemmälle elämälleni tämä ei ole optimaalisin vaihtoehto, mutta pitäähän sitä välillä syödä suklaisia herkkujakin kaiken sen raejuuston ja kasvisten dippailun ohessa ;)
Day 361 - Tokyo 55 -lounas
Pyörähdimme ystäväporukalla lounaalla Töölön Tokyo 55 -ravintolassa ennen uutta vuotta. Mainitsin blogin ensimmäisinä päivinä tykkääväni sushista. Tuo fakta ei ole muuttunut vuodessa mihinkään. 15 eurolla sushia ja salaattia (ja keittoa) niin paljon kuin jaksoi vetää. Pitihän sitä napostella koko rahan edestä!
Myös kahvi kuului hintaan ja oli taas sellainen espressokone, jota tämä anti-barista ei oikeen osannut käsitellä. Loppu hyvin kaikki hyvin (servetin alla olevaa kahvitahraa ei huomioida).
Pikkanen soijapingviini...
Ruokaillessa oli kiva vaihtaa tuoreimpia juoruja ja kuulumisia sekä tulevan vuoden suunnitelmia - ja niitähän oli!
Sovimme mm., että katsomme Jutan superdiettejä vihanneksia dippaillen ja kuplavettä juoden. Can't wait!
Day 360 - Monte Etna
Kuinka tehdä tyttö onnelliseksi? Mikä on satavarma lahjaidea? Minäpä kerron sen, mikä pätee ainakin minuun: ravintolaillallinen. Tämä lahjaidea tuli myös herrashenkilön mieleen ja pyhien jälkeen sain valita ravintolan, jonne menisimme treffeille. Pitkällisen mietinnän ja konsultoinnin jälkeen valitsin Sörnäisten kurvissa sijaitsevan Monte Etnan.
Yleensä välttelen pasta-annoksia ravintolassa, koska kotona saa tehtyä pienellä vaivalla samanlaisia ellei jopa parempia. Tällä kertaa tein poikkeuksen, koska cannelloni-annos kuulosti sen verran houkuttelevalta: "Uunissa gratinoituja cannelloneja pinaatti-ricottajuustotäytteellä ja kermaisella tomaattikastikkeella". Voi hyvänen aika kun tuo vei kielen mennessään! Jos ruoassa on juustoa, se ei voi epäonnistua!
Olen käynyt siellä pari kertaa aiemminkin ja todennut sen hyväksi. Siellä maistoin mm. ensimmäistä kertaa etanoita. Tunnelma oli rauhallinen ja saimme pöydän heti, kun astuimme ovesta sisään. Musiikki oli miellyttävää, mutta se mahdollisti myös keskustelun.
Alkupalaksi söimme etanoita, koska molemmat tykkäämme niistä. Valkosipulietanoita tilasimme ja niitä myös saimme. Tämä ruoka ei ehkä ole paras ensimmäisille treffeille ;)
Yleensä välttelen pasta-annoksia ravintolassa, koska kotona saa tehtyä pienellä vaivalla samanlaisia ellei jopa parempia. Tällä kertaa tein poikkeuksen, koska cannelloni-annos kuulosti sen verran houkuttelevalta: "Uunissa gratinoituja cannelloneja pinaatti-ricottajuustotäytteellä ja kermaisella tomaattikastikkeella". Voi hyvänen aika kun tuo vei kielen mennessään! Jos ruoassa on juustoa, se ei voi epäonnistua!
Pitääkin kokeilla tehdä vastaavaa myös kotona. Tämä on vähän kuin juustoisampi versio lasagnesta - nam!
Day 359 - Dr. L
Mahdutan tämän blogin sisältöön vielä yhden viinisuosituksen. Kyseessä on saksalainen Riesling-rypäleestä valmistettu puolikuiva Dr. L -valkoviini, jota voi nauttia aasialaisten ruokien ja kalaruokien kanssa tai vaihtoehtoisesti seurustelujuomana.
Tätä viiniä joudun noutamaan Tukholman Systembolagetista (tai pistämään risteilylle menevät ystävät asialle), koska Suomessa sitä ei (käsittääkseni) Alkossa myydä. On huomattava, että on olemassa myös Dr. Loosen -nimisiä valkoviinejä, jotka eivät ole ihan samaa tavaraa kuin tämä Dr. L.
Tiedoksi niille, jotka eivät ole lähiaikoina Tukholmaan suuntaamassa, että Tohtori L:ää on tarjolla helsinkiläisessä Yume-ravintolassa. Viinilistan mukaan viini on "Dr Loosen, Dr. L Riesling", joten sen perusteella voi sitten suunnistaa. Meidän silloiseen ruokailuun viini sopi erinomaisesti: silloin yhdistyi niin aasialaisuus, kalaruoat kuin hyvä seurakin.
Day 358 - joulu
Aattoaamuna tämä pikku-Pampula heräsi kasin aikoihin fiilistelemään joulua ja toisella silmällä katsomaan lastenohjelmia (perinne ;) )
Riisipuuroa söimme lounaaksi. Manteli ei tällä kertaa sattunut omalle kohdalle.
Suklaata oli vuorokauden ympäri tyrkyllä.
Perheessämme panostetaan aattona juhlapöydän kattaukseen ja ruoan suhteen valinnanvaraa löytyy, vaikka meitä on yleensä syömässä vain 3-4 henkeä.
Day 357 - jouluvalmistelut
Tänä jouluna minulla oli ruhtinaalliset vapaat töistä: 23.-25.12. Olen henkeen ja vereen jouluihminen, joten ainakin aaton vietän mieluusti kotona perheen luona. Viime vuonna olin aattona töissä ja pääsin joulunviettoon vasta illalla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta tämänvuotiset vapaat ovat mitä suurinta luksusta.
Äiti oli koristellut talon jouluiseksi ja isä oli asentanut pihakuuseen valot. Valmistelimme vielä herkkuja tuleville päiville ja muuten aika kuluikin täydellisen rentoutumisen merkeissä. Täydellistä!
 |
| Tänä jouluna päätin tehdä pikkujouluista tuttuja rieskarullia - nyt tosin hieman eri täytteillä jouluisissa väreissä. |
Day 356 - erilaiset joulupöydät
Joulu on kaiken muun ohella hyvän ruoan aikaa. Syöpött..nautiskelu aloitetaan jo pikkujouluaikaan - parhaimmillaan jo marraskuun puolella. Lopulta koittaa joulukuun 24. päivä, jolloin keräännytään tärkeiden ihmisten kanssa samaan pöytään nauttimaan herkuista. Meidän perheessä joulupöytä ei koskaan ole ollut "perinteinen", koska ainoastaan yksi tykkää kinkusta ja toinen porkkanalaatikosta. Siksipä teemme jouluisin muita herkkuja, joista nautimme. Toki tarjolla on yksittäisiä jouluisia elementtejä, kuten kinkkusiivuja isälleni ja valmisporkkanalaatikkoa äidilleni. Myös kalaa on eri muodoissa. Jouluisin kokeilemme myös uusia juttuja ja jotkut reseptit jäävät osaksi meidän jouluperinteitä.
Vuonna 2008 olin töissä Stockmannilla ja sain sieltä ostettua helposti jouluksi tarjoiltavaa. Tuolloin hoksasimme, että salaatit ovat oikein hyviä tarjoiltavia, eikä niistä tule ähkyä kovin helposti.
Vuonna 2010 kokeilin tehdä lohirullia, jotka olivat mielestäni liian suolaisia. En tehnyt niitä enää sen jälkeen. Tämäkin joulu oli aika salaattipainotteinen.
Stocka kouli minusta myös juustojen ystävän. Töissä tuli maisteltua erilaisia juustoja ja osasin sitten ostaa omaan makuuni sopivimmat. Monet läheisistäni ovat sanoneet alkaneensa herkutella juustoilla minun ansiostani, koska kiikutin niitä niin usein illanistujaisiin.
Vuonna 2011 päätin tehdä kalaisan voileipäkakun, koska sitä herkkua saa muuten liian harvoin.
Samana vuonna salaattivalikoimamme oli aikalailla Stockan tuottamaa.
Viime vuonna päätimme, että teemme suurimman osan ruoista itse. Olin aattona töissä, joten en ehtinyt tehdä paljoakaan valmisteluja. Äiti sai siis toteuttaa itseään ihan vapaasti.
Jouluruokien suunnittelu on ihanaa, koska haluan hemmotella läheisiäni herkullisilla ruoilla. Vaikka kaikkea ei ehtisi/jaksaisi valmistaa aattona, osan voi hyvällä omallatunnolla jättää myös parille seuraalle päivälle. Ruoka on myös tuoreempaa, kun sen valmistaa vasta syömispäviänä. Toisaalta osa herkuista vain paranee odotellessa. Esimerkiksi voileipä- tai juustokakun kannattaa suosiolla olla jääkaapissa yön yli ennen tarjoilua.
Day 355 - takkatunnelmointia
Syksyyn liittyy perinteinen klisee: kun ulkona sataa ja on pimeä, voi kääriytyä lämpimään vilttiin, lukea hyvää kirjaa ja nauttia rauhallisesta tunnelmasta teekupposen ääressä. Kun talvi saapuu, ne onnekkaat ihmiset jotka omistavat takan, voivat sytyttää niihin tulen ja kuluttaa vaikka koko illan liekkejä katsoessa ja mietiskellessä omiaan. Minulle tulee takasta mieleen tilanne, joka sopisi esimerkiksi Kaunareihin: mökki vuoristossa/metsässä, pariskunta mahdollisimman vähissä vaatteissa, talja, lasi punaviiniä ja imelää rakkausmusiikkia taustalla - tai pelkkä puiden palamisen aikaansaama äänikin riittää.
Tällaista Ridge & Brooke metsän siimeksessä vuoristomökissä -tilannetta ei vielä ole omassa elämässäni ollut. Takkatulta sen sijaan senkin edestä. Varhaisimmat muistoni liittyen takkatuleen liittyy mummolassa vietettyihin talvilomiin. Silloin "autoin" ukkia sytyttämään takkaan tulen. Eli toisin sanoen pönötin siinä vieressä ja ehkä sain kantaa muutaman klapin.
Ollessani ala-asteella perheemme vuokrasi usein mökin hiihtolomaksi tai vain viikonlopuksi. Mökin valintakriteereinä oli saunan ja takan olemassaolo. Yläasteen ollessa lopuillaan muutimme omakotitaloon, jonne rakennettiin niin sauna kuin takkakin. Vuokramökeille ei siis ollut enää tarvetta.
Sanotaan, että nukkuvaa lasta ja palavaa kynttilää voi katsoa rajattomasti. Takkatuli ajanee saman asian. Kerrostaloihinkin on saatavissa elektronisia takkoja ja olenpa nähnyt DVD:nkin, jolla loimuaa takkatuli. Jos joskus asun omakotitalossa, haluan ehdottomasti takan, joka on varaava. Todellisina pakkaspäivinä sitä osaa arvostaa (etenkin silloin, kun sähkölasku on omalla nimellä).
Day 354 - Pompula
Melkein kahden vuoden sinkkuelämän jälkeen sain heinäkuussa 2013 suuren kunnian tutustua fiksuun herrasmieheen, josta tulikin myöhemmin poikaystäväni. Tämä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan herra sai kyllä käyttää aikaa ja vaivaa tehdäkseen minuun vaikutuksen. Myös argumentointitaitoa vaadittiin. Onneksi hänellä oli näitä kaikkia tekijöitä, joita tämä nirppis vaatii :D
Nyt on kulunut melkein puoli vuotta ensitapaamisestamme ja tunteet syvenevät päivä päivältä. Ennen heittäydyin suhteisiin sata lasissa heti alusta alkaen ja moni niistä päättyikin puolen vuoden tienoilla. Siksi jännitin pitkään, miten tämän suhteen kävisi - etenkin nyt, kun 6 kk rajapyykki on käsillä. Suureksi onneksi still going strong.
Vuoden 2014 ensimmäiset kuusi kuukautta tulevat menemään pitkälti ikävöidessä miehen ollessa hoitamassa välttämättömiä velvollisuuksiaan muualla. Toisaalta omakin elämä tulee pitkämään minut kiireisenä: koulu jatkuu, fitness-laihis-kuntokuuri alkaa ja työnkin osalta saattaa olla muutoksia luvassa.
Ajalla on kuitenkin tapana kulua nopeasti ja puolikin vuotta menee niin että viuhahtaa. On muuten jännä, miten toinen ihminen voi saada itsestä uusia puolia esiin. En ole mikään lässynlässyn-mussuttaja, mutta Pompulan kanssa olemme jopa julkisilla paikoilla ns. ällösöpö pariskunta (kyllä, hän on Pompula ja minä Pampula). Tällaista käytöstä pitäisi rajoittaa (ainakin julkisilla paikoilla), mutta minkäs teet, kun mies lähtee mukaan tyhmiin juttuihini ja saa minut nauramaan niin kippurassa, että vatsalihaksiin (niihin ujoihin piileskeleviin) sattuu. Mikäs sen parempaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)