Kävin tällä viikolla fysioterapeutin jälkikontrollissa ja siellä todettiin se, minkä olin huomannut jo itsekin. Ryhdin ylläpitäminen oli poistanut pistelevän puutumisen tunteen sormistani ja jumppakin on varmasti tehnyt tehtävänsä.
Viime vuonna tein toimistotöitä ja otin tavaksi käydä kerran viikossa niska-selkäjumpassa. Nyt, hyvien uutisten innoittamana päätin mennä rankan treenin sijaan vastaavaan jumppaan nykyisellä salillani. Oli huojentavaa tehdä välillä jotain rennosti ja "avaavasti". Pumpissa ja circuitissa mennään välillä veren maku suussa, mutta tällä kertaa tekeminen vaati ennen kaikkea aivojumppaa ja keskittymistä rauhalliseen tekemiseen.
Venyttely- ja kehonhuoltojumpat ovat myös oma kokonaisuutensa. Venyttely unohtuu hyvin usein ja sen kyllä tuntee aikanaan. Mielestäni joka päivä ei ole tarkoituskaan treenata kuoleman rajoja hipoen, vaikka sellaisesta huikea fiilis tuleekin. Hieronnan taivaallisuudesta puhuin jo aikaisemmin, mutta myös tällaiset rauhallisemmat kehonhuoltojumpat ovat hyödyllisiä ennaltaehkäisemään vaivoja.
Onko tässä nyt kyse siitä vanhuuden kertymisestä, kun tulee kaikenlaista pientä kremppaa - en tiedä. Mutta pääasia on, että kaikelle on vielä voinut tehdä jotain.
PS: 100 päivää tätä vuotta on jo kulunut! Minne?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti