Pitäessäni viime vuonna pienimuotoiset tuparit sain perinteikkäästi lahjaksi leipää ja suolaa. Suola oli sormisuolaa, joka oli minulle entuudeestaan semi-tuntematonta. Se muodostaa pieniä pyramidimaisia hippusia, joista saa hyvin otteen eikä tarvitse pelätä, että tavaraa leviää ympäriinsä.
Paistelin tänään pihviä lounaaksi ja aloittaessani ruokailua tajusin, että olin unohtanut lisätä mausteet kokonaan. Niinpä avasin lahjapaketin ja levittelin kiteitä sinne tänne. Ei haittaa, vaikka suola ei kokonaisuudessaan "liukenisi". Sitä voi käyttää nimenomaan koristeenakin. Noin yksi hippunen per suupala: suolasta sai juuri sopivasti makua ryhdittämään pihvin omia makuja ja se toi myös suutuntumaa.
Sormisuola - unohtelevan urpon pelastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti