Day 59 - Lullaby

Nickelbackin Lullaby - voi hyvänen aika mikä biisi! Olen kuunnellut sitä jo vuoden päivät kyllästymättä. Kaiken kruunasi Nickelbackin viimesyksyinen keikka, jossa tämäkin ihanuus soitettiin valtavaksi ilokseni.

Monet ovat pitäneet musiikkimakuani kyseenalaisena, mutta mitäpä sillä on väliä. Nickelback on niitä harvoja bändejä, joiden biiseistä jaksan kuunnella useampaa kuin yhtä tähdenlentoviisua.

Nickelback - Lullaby

"Out of the darkness and into the light..."

Day 58 - kirkkoarkkitehtuuri

Lukioaikana olin vakaasti päättänyt ryhtyä opiskelemaan uskototieteitä. Into kuitenkin tyssäsi ussan kirjoituksiin lukiessani - ei tää ollukaan mun juttu.

Intoni vierailla erilaisissa uskonnollisissa rakennuksissa on kuitenkin säilynyt. Tällä kertaa kuvia tulee eurooppalaisista kristillisistä kirkoista.

Mallorca

Mallorca

Canterbury

Barcelona

Barcelona

Rooma

Rooma

Rooma

Notre Dame, Pariisi

Notre Dame, Pariisi

Saint Sulpice, Pariisi

Kööpenhamina

 Ja yhtään unohtamatta suomalaisia kirkkoja...

Nikkilä

Helsinki

Kuvista voi huomata, että silmääni miellyttävät mahtipontiset rakennelmat ja kirkot/katedraalit, jotka näyttävät kirkoilta/katedraaleilta. Modernimman otteen mukaan osa (ainakin suomalaisista) kirkoista on rakennettu laatikkomaisiksi - jotkin vaikkapa punaisesta tiilestä ja toiset harmaasta betonista. Toisaalta olen nähnyt myös erikoisia kirkkoja (tai kuvia niistä), joita ei missään tapauksessa voi sanoa rumiksi - Helsingin Temppelinaukion kirkko on tästä esimerkkinä.

Day 57 - kaali-nakkikeitto

Talvisin haluaa nauttia kaikkea lämmintä niin ruoan kuin juomankin muodossa. Nykyään en ehdi enkä jaksa tehdä ruokaa siinä määrin kuin haluaisin, mutta jos aikaa suinkin löytyy, käytän sen hyväksi.

Yhteishyvä Ruoka -liitteessä (7.12) oli Kaali-braatvurstikeiton ohje, jonka totesin aikoinaan oikein hyväksi. Käänsin koko reseptivarastoni ympäri (kahdesti) enkä löytänyt ohjetta. Satuin vilkaisemaan kaapin reunalle ja siinähän se oli käden ulottuvilla! Olin kaukaa viisas ja sijoitin sen niin, ettei etsimiseen tarvitse tuhlata aikaa. Fail.

Korvasin bratvurstit tällä kertaa nakeilla ja mausteita laittelin oman makuni mukaan.

Kuullota sipuli, pari valkosipulin kynttä ja n. 500g kaalia kunnes ne pehmenevät.

Lisää 1 kg tomaattimurskaa, 5 dl vettä, kasvisliemikuutio ja mausteet. Keitä n. 20 min. 

Nakit (400-500g)  kannattaa paistaa pikaisesti ennen keittoon lisäämistä. Tulee nätimpää jälkeä.

Lisää nakit keittoon ja keitä vielä n. 10 min. Note to self: hanki isompi kattila!

Bon apetii!

Day 56 - croissant

Tänään aurinko paistoi koko päivän täällä Helsingissä ja pääsin vieläpä aikaisin koulusta kotiinkin. Tulevan kevään innoittamana päätin pistää kodin kondikseen. Sulatin pakastimen, pesin jääkaapin, imuroin, järjestelin paikkoja, kävin kaupassa ja tein ruokaa.

Pakastimen kätköistä löytyi pari croissant'ia, jotka olin kokonaan unohtanut. Eipäs muuta kuin hilloa lisukkeeksi ja avot! Yleensä croissant'in kanssa käytetään appelsiinimarmeladia, mutta halusin vähän uutta makua kehiin ja käytin aprikoosihilloa

Jokunen vuosi sitten tein brunssia ja valmistin croissant'it suolaisilla lisukkeilla. Pidän luultavasti enemmän suolaisesta kuin makeasta versiosta, koska suolaisia voi varioida enemmän. Pitänee toteuttaa uusi brunssi vielä tämän vuoden puolella!

PS: Croissut kannattaa leikata täyttämistä varten saksilla. Veitsellä ei tule nättiä jälkeä.

Day 55 - sormisuola

En ole epätoivoinen! Suola ei ole "elämäni suola", eli tulen toimeen ilman sitäkin, jos on tarve. Tänään satuin kuitenkin hoksaamaan mieluisan seikan...

Pitäessäni viime vuonna pienimuotoiset tuparit sain perinteikkäästi lahjaksi leipää ja suolaa. Suola oli sormisuolaa, joka oli minulle entuudeestaan semi-tuntematonta. Se muodostaa pieniä pyramidimaisia hippusia, joista saa hyvin otteen eikä tarvitse pelätä, että tavaraa leviää ympäriinsä.

Paistelin tänään pihviä lounaaksi ja aloittaessani ruokailua tajusin, että olin unohtanut lisätä mausteet kokonaan. Niinpä avasin lahjapaketin ja levittelin kiteitä sinne tänne. Ei haittaa, vaikka suola ei kokonaisuudessaan "liukenisi". Sitä voi käyttää nimenomaan koristeenakin. Noin yksi hippunen per suupala: suolasta sai juuri sopivasti makua ryhdittämään pihvin omia makuja ja se toi myös suutuntumaa.

Sormisuola - unohtelevan urpon pelastus.

Day 54 - Geisha D'Arc

Tavallisesti olen karttanut tummaa suklaata, koska minusta sen maku on liian voimakas. Pidän kuitenkin normi-Geishasta, joten uskaltauduin maistamaan sen tummempaa versiota. Sanottakoon, että tykkään edelleen tavallisesta enemmän, mutta ei tämäkään pahaa ole! Jos haluan pitää suklaansyönnin kurissa, turvaudun tähän tummaan vaihtoehtoon ;)

Day 53 - Päivän Piristäjä -tee

Radiohiljaisuus johtuu puhtaasti siitä, että koulussa deadlinet ja tentit painavat päälle ja terveyskin on hieman reistaillut.

Saatuani taas kerran vatsani kipeäksi kahvin takia tarvitsin jonkin toisen piristyskeinon. Eräänä aamuna kiskoin itseni väkisin sängystä ja päädyin sinne pariin otteeseen takaisin pienille päikkäreille. Kahvia en halunnut keittää, joten päätin kokeilla uutta teetä, jonka ystäväni oli myöskin tuonut mopomessuilta.

Olenkin viime päivinä yrittänyt nauttia C-vitamiinia enemmän kuin tavallisesti, esimerkiksi tämän teen ja appelsiinien muodossa.

Ulkoiselta olemukseltaan tee ei ole tajunnanräjäyttäjä mutta harva loppupeleissä on. Tuoksu on ihan miellyttävä muttei liian hyökkäävä. Maku on aika mieto, mikä sopii minulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

Day 52 - kynttilät

Kirpeänä pakkasiltana kynttilöiden sytyttäminen, lämpimään vilttiin kietoutuminen, teekupposen keittäminen ja hyvästä kirjasta nauttiminen -klisee ei sellaisenaan ole ihan minun juttuni. Toisaalta pidän kyllä kynttilöiden tuomasta tunnelmasta. Niinhän sitä sanotaan, että palavaa kynttilää ja nukkuvaa lasta voisi katsoa loputtomiin.

Kotona poltan kynttilöitä harvakseltaan, mutta nautin niistä kyllä kaikkialla muualla.

Nyt on, kuulkaas, "korttipakka" kasassa: 52 tykkäyksen kohdetta!

Day 51 - blinit

Tutustuin blinien ihmeelliseen maailmaan vasta muutama vuosi sitten ja itse niitä ehdin tekemään vasta viime vuonna. Aina mainostetaan, että valurautapannulla saa parasta jälkeä aikaiseksi. Rohkenen olla eri mieltä, kun katsoo kuvan vasemmanpuoleisia yksilöitä. Oikeanpuoleiset paistettu teflonilla.

Jonkin aikaa siinä meni väkertäessä, mutta lopputulos on verrattavissa jotakuinkin Strömsön aikaansaannoksiin (yllätys, jos blinit tehty Strömsön ohjeella?). Päätettiin panostaa ja hoidettiin pöytään kaikki must-lisukkeet: smetana, mäti, punasipuli + pari majoneesi- tms. hässäkkää kalalla ja jollain muulla.

Hassua kyllä, että aina toitotetaan, että blinit ovat venäläistä alkuperää. Kyllä siellä blinejä syödään, mutta tällaiset paksut, semi-kokoiset ovat heille tuntemattomia. Venäjällä blinit ovat yhtä kuin Suomen räiskäleet. Tai vastaavasti tehdään pieniä ohukaisia, jotka ovat jo erinimisiäkin. Ettäs tiedätte...

Day 50 - Smart for two

Aina kun näen kyseisen automobiilin, sydämeni heltyy. Voiko olla jotain niin pientä ja söpöä, joka kulkee neljällä pyörällä (okei, Mini Cooper, mutta sitä ei lasketa)? Äskenkin tällainen oli pysäköity meidän parkkipaikalle ja ohikulkiessa tuli vain 'aww'.

Tähän mennessä kaikki ovat nauraneet unelma-autolleni. Äitini mielestä se näyttää liikaa mopo- tms. erikoisautolta. Miespuoliset ihmiset puolestaan kertovat, että se menee kuin haitari kasaan, jos törmäystilanne sattuu kohdalle. Hei! Kuka lähtee liikenteeseen sillä ajatuksella, että onpas muuten hyvä päivä törmätä johonkin? Usein voisi kyllä uskoa, että olen saanut ajokorttini muropakkauksesta, joten ainut ja oikea vaihtoehto minulle olisi panssaroitu, super-iso tankkeri. Tai sitten ihan vain kuljettaja.

Kuvat on otettu Roomassa, jossa noita pieniä karamelleja ajoi vastaan jatkuvasti. Etenkin toisesta kuvasta voi päätellä, että pikkuisen mahtuu parkeeraamaan miten päin vain. Tämä ei tosin Suomessa ole sallittua, mutta eipä tuo meininkiä Italiassa haittaa. Mikä olisi päivän väri?

Day 49 - termosmuki

Suurenmoisena teen kuluttajana olen todennut sen tosiasian, ettei sitä lämmikettä aina ehdi nauttia rauhassa kotona (koulualkaavartinpäästämissämunavaimetonapuva!!!!). Termosmuki astuu tässä vaiheessa estradille:

Löysin tämän ihanuuden muutama vuosi sitten New Yorkista alle 10 dollarilla. Söpö ja juuri minun näköiseni: cup cakeja, korkkareita, teekuppeja...uskottelen olevani neiti ainakin sisäisesti.

Ikäväkseni huomasin käytön jälkiä termoksessani:

En suoraan sanottuna tiedä, mitä teen, kun tämä sanoo itsensä irti. En ole vielä tähän mennessä löytänyt Suomesta yhtä söpöä katsokaa-kannan-teetä-mukanani-urbaanissa-ympäristössä -mukia. Yhyy. Pitääkö tässä sitten varata uutta matkaa Atlantin tuolle puolen pienen ostoksen vuoksi, mitä?

Day 48 - Anti-Stress -yrttitee

Toisinaan tuntuu, että tekeminen kasautuu ja pitäisi suoriutua kaikesta kerralla. Välillä nukun parikin viikkoa huonosti, koska mietin liikaa (myös asioita, joilla minun ei edes pitäisi rasittaa päätäni). Liikunnan aikana saa ajatukset muualle, mutta kaikki muukin apu otetaan ilolla vastaan!

Joskus ollessani joillakin messuilla tulin huomanneeksi Forsman Tea -pisteellä Anti-Stress -yrttiteetä. En tiedä, uskonko loppujen lopuksi kaikkiin väitteisiin, mutta voihan tuota juoda jo pelkästään maunkin takia (placebo-efekti jos ei muuta). Niinpä olen juonut sitä esim. ennen koulun pääsykoetta ja treffejä. Nyt olen oppilaitoksen opiskelija ja pysyi se mieskin jonkin aikaa vierellä.

Tavallisesti juon vihreää teetä, joten tämä yrttinen juoma tuo vaihtelua muuten niin rutinoituneeseen elämääni. Teen loputtua en löytänyt sitä parista isosta kaupasta, joten stressihän siinä meinasi iskeä! Ystäväni kuitenkin löysi: mistäpä muualtakaan kuin moottoripyörämessuilta! Nyt on varastot täydennetty joksikin aikaa. Kun se sitten loppuu uudemman kerran, menen siihen kolmanteen kauppaan, jossa sitä on nykyisten tietojen mukaan satavarmasti!

Day 47 - subway

Asun nykyään metroreitin varrella ja sanonpa vain, että olen jäänyt koukkuun! Ei tarvitse enää olla riippuvainen bussien aikatauluista, koska junat kulkevat yleensä n. 5 minuutin välein. VR:ään verrattuna vikoja ja myöhästymisiä on harvoin. Toisaalta, kun jossakin tökkäsee, niin tökkäsee sitten koko systeemi (muistuu mieleen eräs Rautatieaseman vesivahinko).

Ollessani ulkomailla, metro on usein helpoin tapa siirtyä paikasta A paikkaan B. Pysäkit on helppo bongata ja tietää jäävänsä jotakuinkin oikeassa paikassa. Bussissa näkee tietenkin maisemat, joten näissä on puolensa ja puolensa.

Kööpenhaminassa on automaattimetro ja etupenkillä istuessa näki edessä avautuvan maiseman. Tunnelissa oli jännä huomata 10 metrin välein kylttejä exitin sijainnista. Parhaimmillaan etäisyys oli 500 m (enpä haluisi jäädä tuonne yksin jumiin).

Toisinaan metrossa on pari muutakin ihmistä...

Barcelona v. 2010, jalkapallofinaalin voiton juhlintaa

Day 46 - cup cake

Koska olen enemmän suolaisen ystävä, en syö cup cakeja kovinkaan usein. Mielestäni ne ovat kuitenkin mielettömän söpöjä ja näyttäviä esimerkiksi juhlissa tarjoiltaviksi.

Äidin leipomuksia

Synttärit 

Ristiäiset

Kollegan tuomia tarjoiluja

Cup cakessa oli sitruunainen sisusta, mitä tämä on?! Ihan tajuttoman hyvää!

Day 45 - obvious

Fiksuimmat ehkä arvaavat, että tämänpäiväisellä diipadaapalla on jotakin tekemistä ystävänpäivän kanssa. Eräs kaverini sanoi kerran, että jokainen päivä on ystävänpäivä - tai ainakin pitäisi olla. Poitsu ei ollut tainnut ehtiä kauppaan ostamaan jotakin lahjoitettavaa ja keksi moisen selityksen (joka kyllä kuulostaa ihan fiksulta). 

Muistetaan niitä ystäviä kuitenkin edes tänä päivänä. Soittakaa, jos ette ole olleet yhteyksissä aikoihin. Sopikaa treffit ja muistelkaa yhteisiä hyviä hetkiä. Suunnitelkaa tulevaisuutta - tulevia seikkailuja kaikkine haasteineen ja iloineen.

Yksi murusistani jaksaa aina leipoa minulle lahjuksia. Mokkapaloja ja kirjaimet, jotka saivat minut viimeistään hymyilemään...

MURU

Mitä parhainta ystävänpäivää teille kaikille (tänään ja 364 muuna ystävänpäivänä tänä vuonna)!