Kesäihmisenä syksyn tulo on yleensä pienimuotoinen järkytys. Tällainen alku- ja keskisyksyn väriloisto on kuitenkin pienimuotoinen lievitys siihen kaikeen itkuparkuun, joka yleensä syksyyn liittyy. Tällä kertaa pääsin jopa sinne surullisenkuuluisalle kävelylle asti enkä vain ihastellut kaunista ilmaa ikkunan läpi. Panostin jopa sporttisempaan ulkonäköön, jotta saisin reippailufiiliksen. Kyllä se jonkin verran toimi! Unelma olisi, jos tällaisesta kauneudesta siirryttäisi suoraan kauniisiin pakkaspäiviin ilman loskavälimuotoa. Toivossa on hyvä elää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti