Day 290 - Salkkarit

Tunnustan avoimesti katsovani näitä suomalaisen television Kauniita ja rohkeita eli tutummin Salattuja elämiä. En ole kuitenkaan katsonut sarjaa ihan alusta asti vaan vakiseuraaminen taisi alkaa puolen vuoden tai vuoden jälkeen. (Onneksi uusintoja pyörii jatkuvasti niin mukaan ehtii myöhemminkin!)

Ala-aste vaihtui yläasteeksi, lukioksi, ammattikorkeaksi ja lopulta yliopistoksi mutta Salkkarit sen kun porskuttavat Maikkarilla. Ikäväkseni minulta on jäänyt parin viikon jaksot näkemättä kiireiden takia, mutta onneksi Iltalehti spoilasi sen verran, että näin suosikkihahmon poistumisen.

Mitä olemme Salkkareista oppineet?

- Kouluttamaton ihminen voi hyvinkin saada työpaikan tuosta noin vain. Kyllä asiakkaat haluavat miss  Keittiön näpelöimään kasvojaan kosmetologisessa hoidossa.

- Harva nuori asuu enää vanhempiensa luona, koska siskon/ukin/isän exän luona on paljon mukavampaa.

- Tosin moni aikuinen mies saattaa asuakin äitinsä helmoissa. Tai ainakin äitinsä naapurissa.

- Koko Helsingissä on kerrallaan vain yksi sali/kahvila/ravintola avoinna.

- Ongelmat ratkeavat Pihlajakadulta poistumalla - vähintään Tampereelle, mielellään ulkomaille.

- Lähtötilanteessa kämpästä, irtaimistosta ja työpaikasta ei sen kummemmin tarvitse huolehtia. Kyllä siellä aina joku kämppis hommaa pyörittää.

Näillä mennään. Kauan eläköön Salkkarit!

Day 289 - Ikeas kötbullar

Olen käynnyt Ikeassa kahdesti kuukauden sisällä. Tämä on useammin kuin koskaan elämäni aikana. Vaikka tavoite oli tälläkin kerralla kirkkaasti mielessä, tarttui silti mukaan kaikkea pientä tarpeellista, jota ei listalta löytynyt.

Mikä sitten oli tavoite? Ennen kaikkea lihapullat - ja sen jälkeen suolasirotin (kyllä vain).

Tuolla reissulla otin pullasia 15 kipaletta muusilla ja kermakastikkeella sekä euron lisämaksusta kasviksia. Nälkä lähti ja shoppailu maistui sen jälkeen sitäkin makoisammalta!

Day 288 - Egen pizza

Herrashenkilö on jo useaan otteeseen kehunut Turussa sijaitsevaa Ege 1 -nimistä kebabbilaa. Itse en kebabista niinkään välitä ja tämän olen tehnyt hänelle selväksi. Taannoisella Turun reissulla Egeen kuitenkin suuntasimme ja luonnollisestikin pahimpaan nälkäaikaan. Turvauduin pizzaan. Sain eteeni valtavan mättöpizzan valitsemillani fantasiatäytteillä. Kenen mielestä kana, naudanliha, katkaravut ja paprika eivät muka sovi yhteen, häh? Kyseessähän on FANTASIApizza. Minun maailmassani fantasia on selkeästi yhtä kuin sirkus.

Sen verran sanon vielä, että taustalla näkyvät ranskalaiset olivat taivaallisia! Yleensä ulkona syödessäni vaihdan ranet johonkin muuhun vaihtoehtoon ihan vain kyllästymisen takia. Egen ranskalaisten jälkeen voisin tilata annoksen pelkästään niitä! Jokin salainen mauste heillä on, siitä olen varma!

Day 287 - etanat

Eräs tuttavani kertoi olleensa aikoinaan töissä Porvoossa sijaitsevassa etanaravintola Timbaalissa. Itse en ole vieläkään paikan päälle ennättänyt, mutta etanoita halusin maistaa kaikkien niiden ylistyspuheiden jälkeen. Ensimmäistä kertaa maistoin etanoita jossakin koulun järjestämässä tilaisuudessa noin sata vuotta sitten. Toisen kerran maistelin niitä alkuruokana Sörnäisissä sijaitsevassa Monte Etnassa. 

Monte Etnan etanat v. 2010

Viimeisin herkutteluhetki oli kylpylähotelli Caribian yhteydessä sijaitsevassa ravintola Havannassa. Voi hyvänen aika, mikä taivaallinen makunautinto! Tietenkään ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlocki tajutakseen, että rasvalla tässäkin on läträtty ja siksi ruoka olikin niin hyvää. Etanat napsittuamme dippasimme viekä paahdettua leipää valkosipuliöljyyn. Mmmmm...

Havannan etanat v. 2013

Day 286 - Turku

Vietimme äskettäin yhden yön Turussa hallussani olleen hotellilahjakortin ansiosta. Olen käynyt Turussa viimeksi muksuna, joten anelin aikaista lähtöä, jotta ehtisimme käppäillä kaupungilla ja nauttia maisemista. Aikainen lähtö viivästyi hiukan tämän nukkumatin takia, mutta ehdimme kuitenkin tutustua Turun linnaan. Olin jo innoissani osallistumassa mainostetulle ritarikierrokselle kunnes kuulin, että se on tarkoitettu lapsille. "Ei sille ole yläikärajaa" myyjä yritti rauhoitella, mutta en kehdannut enää osallistua. Voihan ritarit...

Tuolloin oviaukot olivat juuri sopivan kokoisia. Itselläni ei ole mitään valitettavaa!

Tällaiset pienet irtiotot saavat minut jaksamaan arjessa. Katsotaan, mitä seuraavaksi keksitään...

Day 285 - Margate

Jos suinkin olette Canterburyn lähettyvillä, kannattaa piipahtaa bussi-/automatkan päässä sijaitsevassa Margate -rantakaupungissa. Kyseessä on Canterburyakin pienempi paikka, joten täällä kannattaa nauttia ennen kaikkea meri-ilmasta, kauniista maisemista sekä vaikka kupposesta teetä.

Vannon, että kuva on otettu tammikuussa!

Decoration detail pikkukahvilassa

Ja loppukevennyksenä kahvilan vessan ovessa oleva lippulappunen. Tällaista huoletonta asennetta tarvittaisi täälläkin monessa paikassa!

Day 284 - Canterbury

Ystäväni oli vuonna 2011 vaihdossa Englannin Canterburyssa. Matkailun ylimpänä ystävänä minun oli käytettävä tilaisuus hyväkseni ja käytävä moikkaamassa ihanaista murustani. Canterbury paljastui suloiseksi pienehköksi kaupungiksi, jossa oli tunnelmallista käydä kävelyllä sekä istuskelemassa pienen pienissä kahviloissa (ja shoppailemassa tammikuun aleissa!).

Ihan kuin lavastekaupunki

Canterburyn katedraali

Kaupunki oli täynnä tunnelmallisia pikkukahviloita ja -pubeja

Day 283 - London

Ollessani 19-vuotias matkustin ensimmäistä kertaa ulkomaille ilman vanhempia. Valitsimme ystäväni kanssa kohteeksi Lontoon ja ihastuimme paikkaan hirmuisesti. Vietimme siellä viisi vuorokautta ja palasimme vielä myöhemmin uudelleenkin.

Reissu 1. v. 2007

Buckingham Palace

Näkymä Thames-joelle

Maailmankuulu Harrods-tavaratalo iltavalaistuksessa

Harrodsin tarjontaa

Piccadilly Circus iltavalaistuksessa

The British Museum

Must see -nähtävyys: Madame Tussauds -vahakabinetti

Sen ajan hotein mies

Prinssi William taisi katsella Katea jo tuolloin

Lontoon versio "Central Parkista": Hyde Park

Surullisenkuuluisa englantilainen aamiainen

Fish & chips

Ostimme edullisia eväitä jatkuvasti

Reissu 2. v. 2010

Pikkukatu Portobello Roadin läheisyydessä

Portobello Roadin pikkukauppoja

Covent Garden -markkinapaikka

Kävin katsomassa Dirty Dancing -musikaalin

Day 282 - (suola)pähkinät

Jaksan jatkuvasti ihmetellä, kuinka makumieltymykseni ovat muuttuneet iän karttuessa. Pienenä vanhempani ostivat aina suolapähkinöitä lentokentältä ja minä pikkupirpana vihasin niitä yli kaiken (karkkiaomnomnom). Maapähkinät upposivat tosin sellaisenaan jo tuolloin. 

Nyt vuosien jälkeen olen tykästynyt suolapähkinöihin, hunajapaahdettuihin pähkinöihin, hieman mausteisempiin chilipäällysteisiin pähkinöihin ja mitänäitänyon. En tiedä mitä tekisin, jos minulla todettaisi pähkinäallergia (krhm, en ehkä söisi pähkinöitä...). Jotkut joutuvat kuollakseen pelkäämään mahdollisesti tapahtunutta pähkinäkontaminaatiota avatessaan mehujääkäärettä. Lucky me, en ole yksi heistä!

Day 281 - Reload

Juhlimme taannoin hyvän ystäväni valmistujaisia. Hippaloiden musiikkivastaavan valikoimasta löytyi ihana tunnelmaa nostattava kappale, jonka olin kokonaan unohtunut. Kiitos muistutuksesta!

Sebastian Ingrosso, Tommy Trash & John Martin - Reload

Day 280 - tietoisuus omasta kropasta

Kävin ensimmäistä kertaa kehonkoostumusmittauksessa vuonna 2009, koska tarjoutui ilmainen tilaisuus työpaikan kautta. Silloin järkytyin pahemman kerran kuullessani, että yli kolmasosa kehostani on rasvaa. Mielestäni se ei nimittäin näkynyt mitenkään pahasti ulos päin. 

Sen jälkeen olen alkanut liikkua ja ottanut myös tavaksi käydä vastaavassa mittauksessa kerran vuodessa (olen siis varmaan tyhmänrohkea). Yleensä siihen tarjoutuu tilaisuus esimerkiksi I love me -messujen Terveysosastolla. Tällä kertaa Diacor tarjosi ilmaisia mittauksia ja kiitos siitä! Osa tuloksista oli hyvinkin positiivisia ja osa taas kertoi siitä, että kesän loppupuolelta tähän päivään asti jatkunut lipsuminen on alkanut näkyä. 

Tilasin messuilta Me naiset sport -lehdenkin, joka toivottavasti motivoisi minua löytämään kadonneen intoni liikuntaa kohtaan. Pelkkä lukeminen ei kuulemma auta...

Day 279 - lettukestit

Letut ovat kyllä yksi helpoimpia ruokia valmistaa. Aikaisemmin oli juttua letuista lohitäytteellä ja tämänkertainen juttu koskeekin sitten sitä makeaa puolta eli perusversiota lettu+mansikkahillo+kermavaahto.

Käytössä oli herrashenkilön ikivanha Mickey Mouse -pannu, joka on suunniteltu nimenomaan lettupannuksi. Joku on panostanut...

Lopputulos oli herkullinen ja myönnettäköön, että seuraavana päivänä söin näitä myös suolaisena versiona kalan kera.

Day 278 - ihanat syyspäivät

Kesäihmisenä syksyn tulo on yleensä pienimuotoinen järkytys. Tällainen alku- ja keskisyksyn väriloisto on kuitenkin pienimuotoinen lievitys siihen kaikeen itkuparkuun, joka yleensä syksyyn liittyy. Tällä kertaa pääsin jopa sinne surullisenkuuluisalle kävelylle asti enkä vain ihastellut kaunista ilmaa ikkunan läpi. Panostin jopa sporttisempaan ulkonäköön, jotta saisin reippailufiiliksen. Kyllä se jonkin verran toimi! Unelma olisi, jos tällaisesta kauneudesta siirryttäisi suoraan kauniisiin pakkaspäiviin ilman loskavälimuotoa. Toivossa on hyvä elää...