Voi elämän kevät, kun tänään tajusin, että omasta konfirmaatiosta on jo 10 vuotta! Meinasi itku päästä!
Muistan, että kyseinen päivä oli yksi elämäni parhaimmista. Minulle ei järjestetty isoja sukujuhlia vaan suuntasimme vanhempieni ja parhaan ystäväni kanssa Tukholman risteilylle. Kuinka jännittävää ja hauskaa se olikaan parille 14-15-vuotiaalle tyttärelle!
Alun perin oli epäselvää, saapuuko kummini konfirmaatiooni, joten otin ohjat omiin käsiini ja pyysin äitiä ostamaan minulle rippiristin. Päätös ei ollut vaikea, koska kuvassa näkyvä risti vei oitis huomioni. Erityisesti pidin kiiltävän ja mattaisen pinnan yhdistelmästä.
Näin 10 vuotta myöhemmin pidän ristiä edelleen silloin tällöin kaulassani. Toki se kuvastaa uskontoani ja sillä on minulle arvoaan suurempi merkitys, mutta se on myös kaunis koru, jota en raaski jättää pölyttymään.
PS: Konfirmaatiopäivänäni sain kuin sainkin myös kummiltani ristin, mutta ehdin jo tykästyä tähän itsevalitsemaani. Näin tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti