Day 181 - rippiristi

Voi elämän kevät, kun tänään tajusin, että omasta konfirmaatiosta on jo 10 vuotta! Meinasi itku päästä!

Muistan, että kyseinen päivä oli yksi elämäni parhaimmista. Minulle ei järjestetty isoja sukujuhlia vaan suuntasimme vanhempieni ja parhaan ystäväni kanssa Tukholman risteilylle. Kuinka jännittävää ja hauskaa se olikaan parille 14-15-vuotiaalle tyttärelle!

Alun perin oli epäselvää, saapuuko kummini konfirmaatiooni, joten otin ohjat omiin käsiini ja pyysin äitiä ostamaan minulle rippiristin. Päätös ei ollut vaikea, koska kuvassa näkyvä risti vei oitis huomioni. Erityisesti pidin kiiltävän ja mattaisen pinnan yhdistelmästä. 

Näin 10 vuotta myöhemmin pidän ristiä edelleen silloin tällöin kaulassani. Toki se kuvastaa uskontoani ja sillä on minulle arvoaan suurempi merkitys, mutta se on myös kaunis koru, jota en raaski jättää pölyttymään. 

PS: Konfirmaatiopäivänäni sain kuin sainkin myös kummiltani ristin, mutta ehdin jo tykästyä tähän itsevalitsemaani. Näin tällä kertaa...

Day 180 - kesäjuhlat

Minulla on niin käsittämättömän pieni suku ja lähipiiri, ettei kesäjuhlia, kuten valmistujais- ja rippijuhlia ole oikeastaan ollenkaan. Mutta silloin kun kutsu käy, niin Anna on ehdottomasti paikalla! Tänä viikonloppuna sain kunnian vierailla ystäväni pikkusiskon rippijuhlissa. Tarjoilut olivat ruhtinaalliset, kuten kuvasta näkyy. Mainittakoon, että minusta ja lohivoileipäkakusta tuli oikein läheiset ystävät!

Day 179 - Cono Sur Gewürztraminer

Kun minulle nuorempana selvisi, ettei valkoviini maistukaan viinirypälemehulta, aikalailla vannoin, etten sitä litkua tulisi ikimaailmassa juomaan. On sanomattakin selvää, että toisin kävi. Aikuistuttuani opin juomaan valkoviiniä, mutta punaviinissä on vielä totuttelemista. Teen jatkuvasti etikettivirheitä tilatessani ravintolassa pihvin kaveriksi valkkaria. En valita, joten miksi muidenkaan pitäisi siitä välittää.

Yksi lempparivalkkareistani on Cono Sur ja nimenomaan gewürztraminer-rypäleestä. Viini on Alkon tilausvalikoimassa, joten saatavuus ei ole tyyliä "kävelen sisään ja ostan". Vieraillessani Tallinnassa ostan pullon tai pari kotiin vietäväksi odottamaan esimerkiksi illanistujaisia tai muuta mukavaa syytä.

Viini on puolikuivaa ja sopii mielestäni erinomaisesti seurustelujuomaksi pienen napostelun kera. Taannoin huomasin ilokseni, että esimerkiksi Glo Art Kitchen -ravintolassa tätä viiniä on myös saatavilla.

Day 178 - Kulmiksen salaatti

Café Esplanadin salaatin suuri kilpailija on Kulmiksen salaatti. Miinuksena on se, että lähin kahvila on Tikkurilassa, joka on reittini varrella suhteellisen harvoin.

Tänään istuimme ystäväni kanssa siellä melkein 5 tuntia vaihtamassa kuulumisia. Näissä meidän sessioissa sinä aikana kuluu perinteisesti salaatti + juoma. Tilausvaiheessa uskottelemme itsellemme, että se jää siihen. Höpistessä tulee kuitenkin uusi nälkä, jolloin tilaamme vielä kahvia kera tuoreiden pullien. Niin se aina menee, ei siitä mihinkään pääse :)

Tällä kertaa tilasin Perinteisen Kana-parmesansalaatin caesar-kastikkeella sämpylän kera. Voi hyvänen aika, sitä makujen ilotulitusta! Yhdistettynä ihanaan (mutta joskin harvinaiseen) seuraan päivällishetki oli taas mitä miellyttävin. Hymyilytti ja nauratti.

Day 177 - M-tuning

Loistoideat saavat minulta aina kannatusta! Magnum Pleasure Storen tarjoilut Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla ovat vähän väliä vilahdelleet Facebookissa, joten oli jo korkea aika kokeilla tuota tuunattua jäätelöä itsekin. Suuntasimme kaverin kanssa jonon hännille kesän viimeisen tentin päätteeksi, joten jäätelöt voisi nähdä virallisina kesänaloittajaisherkkuina!

Itse puikko oli kuin "tabula rasa", tyhjä taulu, jonka sai muokata omien mieltymysten mukaan. Valitsin kuorrutukseksi maitosuklaata, päällysteeksi popcornia, pistaasipähkinärouhetta sekä kuivattuja mansikoita ja viimeistelynä valkosuklaata Magnum-suklaasinetin kera. Kaverilla päällysteenä pistaasia, inkivääriä ja minivaahtokarkkeja. Lysti maksaa 4 euroa kipaleelta.

Herkut olivat tuhteja, mutta selvisimme. Tämä pop-up-jäätelökiska on vierailemisen arvoinen - ainakin kerran. Tietääpähän ainakin, mistä ihmiset puhuvat.

Day 176 - pinaattipannari ja pullukkasurvos

Juhannuksesta on selvitty ja alan pikkuhiljaa palailla taas arkeen. Ruokaakin olen jaksanut väsäillä jo jonkin verran ja yksi tekemistäni jutuista on pinaattipannari. Otsikon pullukkasurvos ei sitten ole kirjoitusvirhe vaan lukioaikainen vitsinpoikanen, jonka E varmasti sieltä bongailee ;)

Tällä reseptillä mentiin: Yhteishyvä: Pinaattipannari ja puolukkasurvos

Ruoka on helppo tehdä ja aikaa vievin osuus on uunissaoloaika. Namnam!

Day 175 - festarineule

Kerrankin alennusmyynneissä kävi hyvin: neuletta lähdin hakemaan ja neuleen myös sain. Neonvärit eivät kuulu jokapäiväiseen pukeutumiseeni, mutta ajattelin, että festareilla voi astua ulos mukavuusalueelta. Tai oikeastaan pitäisi sanoa _mukavuusalueelle_, koska neohtavan oranssi neule oli mukavista mukavin! 

Kuvanottohetkellä olin avaamassa tonnikalapurkkia telttakepillä. McGyver taas vauhdissa...

Day 174 - The Night

Oli ihanaa päästä kuuntelemaan Scooteria Himoksella! Tämä on yksi niistä bändeistä, joita olen nuorempana kuunnellut. The Night, Nessaja ja Maria, siinä top 3:ni. Parhaiten kolahtanee tuo ensiksi mainittu:

Scooter - The Night

Day 173 - festarit

Kävin ensimmäistä kertaa festareilla vuonna 2006. Tuolloin kyseessä oli yhden päivän reissu Ankkarockiin eli sitä ei voi kutsua truu eräjormailuksi. Vuonna 2009 suuntana oli Seinäjoki ja Provinssi - ja ensimmäinen yöni teltassa ikinä! Nautinko? Olihan tuo ihan jees, mutta kuuluu festarielämään!

Tänä vuonna suuntasimme juhannuksen viettoon Himokselle Voicen juhannusfestareille: kaksi naista ja teltta! Jotkut sanoivat, etteivät osaa kuvitella minua teltassa. Noh, siellä minä olin ;)

Olemme perinteisesti liikkeellä "leidit landella" -meiningillä:

Tunnelma oli huikea, sää suosi ja esiintyjät vetivät hyvät keikat. 

Day 172 - mökkeily

Jos saisin valita, minne suuntaan kesälomalla, vastaisin, että ehdottomasti ulkomaille. Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei meidän perheellä ole koskaan ollut kesämökkiä. Joskus ollessani pieni vuokrasimme kesäisin mökkejä viikonlopuksi, mutta siihen ei tietenkään suhtaudu kuin omaan kesäkotoon.

Juhannusjuhlinnat on perinteisesti yhdistetty mökkeilyyn, mutta itse olen viettänyt mökillä vain kaksi juhannusta elämästäni. Mutta pakko kyllä myöntää, että vanhemmiten siitä on alkanut pitämään! Viikonloppu tai pari kesässä on ihana viettää grillaillen, uiden ja laiturilla hengaillen. En tule varmaankaan koskaan lukeutumaan niihin, jotka karkaavat koko kesälomaksi metsän siimekseen, mutta silloin tällöin se on ihanaa!

Day 171 - grilliruoka

Kesä on grillaamisen kulta-aikaa. Silloin usein miehetkin todistavat osaavansa laittaa ruokaa!

Herkkuja on monenlaisia: kasviksia, lihaa tai niiden yhdistelmiä - jokaiselle jotakin. Itse rakastan tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä, erilaisia vartaita sekä Camping-grillimakkaraa (onhan noita lihaisampiakin vaihtoehtoja, mutta jostain syystä tämä vain on se kaikista paras). Viime juhannuksena minun teki suunnattomasti mieli kanaa ja ostinkin kuvassa näkyviä pikkukoipia. Namnamnam!!

Juhannus v. 2012

Illanistujaiset ystävän luona v. 2012

Grillaamisessa on se hyvä puoli, että tapahtuma yhdistää erilaisia ihmisiä ja jokainen voi kokkailla omia suosikkejaan jäämättä ulkopuolelle. Ruoan ei tarvitse edes olla epäterveellistä, kun lisukkeeksi ottaa vaikkapa salaattia ja mansikoita! Uumama!

Day 170 - sauna

Onneksi asun Suomessa - saunomisen luvatussa ihmemaassa! Ulkomailla sauna on usein luksusta, osana hienoa kuntosalia, hotellia tai yksityisasuntoa. Täällä taas monissa tavallisissa kodeissa on saunomismahdollisuus joko omassa asunnossa taikka oman saunavuoron merkeissä. Höyryjen jälkeen olo on ihanan rento ja iho tuntuu puhtaalta kaikista arjen jäljistä.

Itselläni ei tällä hetkellä ole saunaa omassa luukussani enkä pysty sitoutumaan tiettyyn saunavuoroon, joten hyödynnän kuntosalin saunomismahdollisuutta tai kutsun itseni frendeille kylään 0:)

Tänä juhannuksena saunominen ei ole se ensisijainen juttu, koska emme vietä juhlaa mökkeillessä. Mutta teille, jotka vietätte mökkijuhannusta tai muuten rentoudutte saunoen: hyviä löylyjä!

Day 169 - Boathousen mozzarellasalaatti

Vierailimme eräänä sunnuntaina kesäravintola Boathousessa, joka sijaitsee Kaivopuiston edustalla pienellä saarella.

Alkuruoaksi saimme mozzarellasalaattia. Nyt pyydän kaikkia kuvittelemaan mozzarellasalaatin. Tomaattia ja mozzarellaa basilikan kera, eikö vain? Tällä kertaa se oli (onneksi) jotain muuta:

Annoksessa oli kuvauksen mukaan mozzarellaa, sydänsalaattia sekä pikkelöityjä kasviksia. Juusto oli ihanan pehmoista ja sen päällä ollut kastike/marinadi oli hyvää. Annos oli maukas alkupala, joskin itse salaattia oli makuuni ehkä hieman liikaa.

Day 168 - Nuori ja kaunis

Olen onnellinen. Mitä sä luulit?

Tämä suloinen kappale tarttui lempparirivistööni viime vuoden juhannuksena. Kuuntelen enimmäkseen englanninkielisiä kappaleita, mutta tästä iso kiitos suomenkielistä musiikkia ihannoivalle ystävälleni.

Anna Järvinen feat. Olavi Uusivirta - Nuori ja kaunis

Day 167 - Titanic-koru

Tiedoksi, että Rose Dawson'in korun etsiminen uponneen Titanicin hylystä voidaan lopettaa, koska ko. "Valtameren sydän" koristaa omaa korukokoelmaani. Eikun...

Day 166 - American pancakes

Tarvitseeko edes perustella, miksi amerikkalaiset pannarit ovat herkullisia? Itse en ole vielä ehtinyt niitä väsäämään, mutta tilaamalla ja ostamalla tyydytän herkkunälkäni silloin tällöin.

Ensimmäinen kuva on Chico'sista ja annos koostuu kahdesta pannarista, vaniljajäätelöstä, kermavaahdosta ja tietenkin vaahterasiirapista. Vastaavia pannareita olen nähnyt myytävän Stockan Herkussa noin puolen euron kipalehintaan. Kuola melkein valuu, kun tätä kirjoittaa! :D

Toinen kuva on New Yorkista. Kävimme joka aamu samassa kahvilassa aamiaisella ja eräänä päivänä tilasin sitten tällaisen annoksen: Nämä ovat kai sitten niitä aitoja, oikeita jenkkipannareita. Tiskin takana oleva herra oli tullut meille tutuksi lukuisten aamujen aikana, joten hän ilmoitti, että oli tehnyt annoksestani "extra specialin". Varmasti kaikkien muidenkin pannarit olivat yhtä ihania extraspeciaaleja, mutta oli se silti kiva kuulla :)

Day 165 - koru

Tämä ihana kaulakoru löytyi vuosia vuosia sitten Tukholmasta: Varmaankin Gina Tricot'sta silloin, kun se ei ollut vielä rantautunut Suomeen. Koru on simppeli mutta näyttävä - juuri sellainen, josta tykkään.

Kerran luulin jo kadottaneeni korun huomattuani, ettei se enää roikukaan kaulassani. Onneksi se löytyi neuleeseen takertuneena ja huokaisin helpotuksesta. Kiitos, survivor!

Day 164 - Weekend

Burberryn Weekend oli ensimmäisiä tuoksuja, joihin ihastuin. Tämä oli myös ensimmäisiä tuoksuja, jotka "löysin itse", eli en käynyt salakavalasti verottamassa äidin parfyymivalikoimia.

Ystäväni aina huomauttaa, että lotraan tätä hajustetta kuin iäkäs turkisrouva. Onko siis yllättävää, että hajuvesi on jo melkein loppumaisillaan?

Day 163 - cola twistillä

Silloin, kun oli vielä lämmin ja aurinko paistoi, oli ihanaa istua iltaa frendin kanssa parvekkeella. Höpöttelyä, napostelua ja ennen kaikkea kylmää juotavaa. Aina sen ei tarvitse olla siideriä tai skumppaa (tai vissyä) vaan colajuoma ajaa myös asiansa siinä tilanteessa. Olen yleensä koukuttunut sellaisiin limuihin, joissa on sitruunaa lisänä. Esimerkiksi PepsiMaxista julkistetaan +lemon-versio ja ei aikaakaan, kun sitä ei saa enää mistään, koska valmistus on lopetettu.

Onneksi tuota versiota on helppo tehdä myös itse: tadaa!

Voihan esteri, minkä teit! Nyt aurinko takaisin!

Day 162 - Café Esplanadin salaatti

Käydessäni ulkona syömässä tilaan äärimmäisen harvoin salaattia, koska minulla on iso nälkä ja salaatit saattavat olla pari broilerin palaa ristissä puolikkaan jäävuorisalaattikerän päällä. 

Sillon kun minulla kuitenkin on pieni nälkä, suosittelen ehdottomasti Café Esplanadia! Vihreä salaatti, kurkku ja tomaatti kuuluvat salaattipakettiin ja niiden lisäksi saa valita kaksi vapaavalintaista täytettä laajasta valikoimasta. Itse valitsen yleensä lohimajoneesimössöä sekä katkarapuja. Seuraavat kysymykset: "Mikä salaatinkastike?" (itsellä kermaviili-), "Tuleeko krutonkeja?" (kyllä), "Tuleeko leipää?" (kyllä). Tämä kustantaa alle 10 euroa (yhdeksän ja jotain). Lisämaksusta täytteitä saa tietysti enemmänkin.

Kyseinen kahvila on muutenkin mieleeni, koska hinta-laatusuhde on kohdillaan. Day 161:n raparperipiirakka on kotoisin juurikin tuolta. Kakkupalat sekä muut leivonnaiset ovat hyvänkokoisia, jotkut jopa jättimäisiä. Yleensä salaatin jälkeen kahmaisenkin jonkin "pienen" jälkkärin. Myös latte on kohdillaan.

Day 161 - raparperipiirakka

Ollessani pieni äiti kasvatti raparperia kasvimaallaan. En voinut sietää kyseisen kasvin makua. Kuinka yllättävää, se kun on kirpsakkaa kuin mikä!

Vanhemmalla iällä olen tosin todennut, että raparperipiirakka on kuitenkin vallan mainiota. Kuinka yllättävää sekään, koska kaikki missä on sokeria ja rasvaa, on hyvää! Vaniljakastike on ehdoton must!

Day 160 - manzikat

Mansikat - nuo kesäajan karkit - ovat saapuneet markkinoille. Ihanaa! Minulle on yksi hailee, ovatko mansikat espanjalaisia, ruotsalaisia vai suomalaisia. Toki keskikesällä ostan suomalaisia, kun hinnat ovat tasaantuneet, mutta tämänhetkinen tilanne on jotakuinkin tämä: ~3,50 €/l ja ruotsalaiset ~7,00 €/l. Jepjep, ei tällä budjetilla länsinaapurilaisia.

Namnam!

Day 159 - aloittelijan huulipunan sävy

Meikkien ostaminen on aina ollut minulle pakkopullaa. Tietenkin ne kaikki loppuvat samanaikaisesti ja sitten pitää tuhlata valuuttaa aivan liikaakin. Vaihtoehtoiskustannusajattelun mukaan se on pois jostain muusta.

Vasta viime aikoina olen alkanut tykästyä (ja addiktoitua) tiettyihin meikkien sävyihin - ja tietenkin juuri niiden valmistus on lopetettu. Valitin lempparihuulipunan lähestyvästä loppumisesta äidilleni, jolle meikkaaminen on arkipäivää. Hän sanoi, että vastaavia sävyjä on varmasti saatavilla - jos ei tuolla merkillä niin ainakin jollain muulla sitten.

Kysyin, onko oikeasti kannattavaa sijoittaa kalliimpaan huulipunaan ja hän vastasi yhtään empimättä, että on. Hän oli itse pitänyt YSL'n huulipunista, joten konkarin vanavedessä kipitin kyseiselle osastolle. Valkkasin punan mukaillen pian loppuvaa lemppariani: helmiäistä ei tarvitse olla yhtään ja sävy olkoon hyvin neutraali, jolloin muistan ja myös viitsin käyttää punaa päivittäin.

Pusmoi!

Day 158 - kuningasideat

Kuten olen joskus aiemmin jo todennut: en yleensä kuvaa vessoja. Toki niin teen, jos jotain erikoista tapahtuu. 

Eräänä päivänä opiskelijaravintelin toilettiin astuessani huomasin lavuaarin reunalla pikkaisen korin. Koska kyseessä oli naisten vessa, luulin sitä niinkin yllättäväksi kapistukseksi kuin meikkikoriksi, kunnes totesin, että siinä on liituja.

"Mitäs hel...?"ehdin ajatella, kunnes käännyin kannoillani ja näin oven...

Tänä päivänä ihmisten adhd-mieli kaipaa virikkeitä ja niinpä tällaisille persoonille keksitään kauhea määrä tekemistä, jolloin vaarana on, että he jumittuvat pieniin koppeihin pitkäksi aikaa. Ensin olivat kamerakännykät -> tyttäret kuvaavat lookiaan sovituskopeissa. Nyt sitten laitetaan liidut sekä liitutaulu vessoihin, jolloin matti- ja maijameikäläisten sisäiset Picassot ja Shakespearit pääsevät irti.

Eipä siinä mitään, loistava ideahan tuo on verrattuna entisiin sottaisiin kuulariviesteihin ovissa ja seinillä. Kriminaalien temmellyskenttää liitutaulu kylläkin järkyttää, mutta "uutiset" sentään vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Harmi vain (tai sitten ei), että omat parisuhde- yms. neuvot pulpahtavat mieleeni aina pahasti jälkijunassa.

Day 157 - Dark Side

Pumpin uusimman ohjelman hauisbiisi on täysin yllättävästi Kelly Clarksonin Dark Side. Kappale herättää ajatuksia ja välillä sitä kuunnellessani tekee melkein mieli itkeä. Treenatessa tosin keskityn täysin itse tekemiseen.

Toisinaan tekee mieli kysyä ihmiseltä seuraavat kysymykset: "Will you love me? Even with my dark side?" Liian usein olen kuitenkin tuntunut saavan vastaukseksi "No", joten olen jäänyt elämään yksin pimeän puoleni kanssa. Sellaista elämä kuitenkin välillä on kaikkine ylä- ja alamäkineen. Seuraavia iloja odotellessa voi nauttia hyvästä musiikista (ja hyvästä treenistä)...

Kelly Clarkson - Dark Side

Day 156 - mustikka

 Nyt on, kuulkaas, mustikkaa niin lasissa kuin lautasellakin!

Sanon tämän varmasti vielä monesti, mutta mielestäni kesällä tuoreet hedelmät ja marjat voittavat esimerkiksi karkin ja suklaan mennen tullen. "Oikeita" mustikoita odotellessa voi napostella pensasmustikoita.

Välillä kuitenkin tuntuu, että pitää olla vähintään miljonääri, jotta voisi ostaa tuoreita marjoja niin usein kuin haluaisi. Tällä kertaa lähikaupassa sattui onneksi olemaan hyvä tarjous noista mustikoista. Lisäksi mustikanmakuista kivennäisvettä. Jos vetää överit, niin vetää sitten kunnolla!

Day 155 - heikotuksen karkottaja

Ikäväkseni minulla on taipumusta heikotuskohtauksiin, jolloin verensokeri laskee yllättäen hyvinkin matalalle ja sillon se on justnytheti eikä melkein, kun on saatava jotain syötävää. Tietenkin proteiinipatukat ovat tällä hetkellä kuuminta hottia, mutta monissa on karsittu nimenomaan niitä pelastavia hiilareita ja proteiini ei siinä vaiheessa paljoa lämmitä.

Tällaisiin tilanteisiin on saatavilla glukoosipastilleja, mutta ne ovat aika ällöttävän makuisia. Suklaapatukat ovat usein alttiina esimerkiksi kuumuudelle ja olenpa joskus löytänyt laukkuni pohjalta sulaa, tahmeaa mössöä. Nami. Banaaneista ja laukuista ei tarvinne edes mainita.

Sen sijaan mysli- ja välipalakeksit ovat minun rientoihini sopiva vaihtoehto. En kuitenkaan halua välipalaani suklaata tai jogurttia, mikä karsii monet myslipatukat veks. Viime aikoina laukun pohjalta onkin löytynyt Elovenan välipalakeksejä - kauran ja puolukan makuisena. En väitä, että tämä on terveellisin välipalavaihtoehto, mutta niiden säilyvyys ja elämästäselviämiskyky on hyvä. Got my approval.

Day 154 - Nafnaf -big city

Tämä yksinkertaisen ihana tunika (?) löytyi pari vuotta sitten Barcelonasta. Olin tappamassa aikaa ennen lentokentälle lähtöä ja piipahdin Nafnafin myymälässä. Merkki oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta onneksi en jättänyt noita alennusmyyntejä väliin! Muuta mieluisaa en putiikista löytänyt, mutta tämä vaateparsi oli pakko kotiuttaa. Joskin tämä oli ainoa kappale ja kokolapussa komeilee XL. Mitäpä sillä on väliä. 

Oli kyllä pakko käyttää big cityä myös Big Applessa. Kertakaikkisen mukava vaate!

Day 153 - pisamat

Kesä toi pisamat. Väitän yleensä kaikille, etten niistä tykkää, mutta myönnettäköön, että onhan nuo pienet pampulat vähän söpöläiset. 

Day 152 - gazpacho

Kuinka ihanaa onkaan, kun kesä on saapunut ja vieläpä lämpimänä ja aurinkoisena!

Myös kesällä on pitää muistaa syödä, vaikka helteen keskellä ei välttämättä tekisi mieli muuta kuin kylmää juotavaa ja jäätelöä (grilliherkut ovat sitten asia erikseen).

Yksi mieluisimmista kesäruoista on gazpacho eli kylmä tomaattikeitto. Olen käyttänyt ohjenuorana tätä reseptiä, mutta joitain muutoksia tein oman makuni mukaan. Esimerkiksi chilin jätin kokonaan pois ja otin sipulia tilalle. Pitää kuitenkin muistaa (tämän unohdin itse), että sipuleita ei tässä reseptissä kypsennetä ollenkaan, joten maku kyllä puskee sieltä läpi!

Pese ja pilko kasvikset. Riittää, kun leikkaa ne isoiksi paloiksi. Soseeksi ne päätyvät kumminkin.

Laita kaikki ainekset blenderiin tomaatteja lukuunottamatta. Anna hyrrätä.

Lisää lopuksi tomaatit joukon jatkoksi. Sekoita vain vähän aikaa, koska tomaatin siementen rikkoutuminen tekee kuulemma keitosta kitkerää.

Ja niin koitti se hetki, kun soppa on valmis...

Tästäkin reseptistä on monia eri variaatioita. Joissain ohjeissa esimerkiksi tomaatit kaltataan ja sipulit kuullotetaan. Olen jumittunut tähän reseptiin sen helppouden ja nopeuden vuoksi, mutta kokeilu kannattaa!

Tässä on vielä kuva Barcelonan matkaltani, jossa keitto oli paseerattu ja seuraksi oli kipattu krutonkeja. Ihana ilta-ateria juustopatongin ja kylmän limun kera!