Äidin pannujen ja patojen ääressä on mukavaa ja aina voi olla satavarma, ettei minua päästetä kotiin tyhjin käsin. Ruoan ylimpänä ystävänä jääkappissani on aina jotain, mutta tätähän vanhempani eivät usko. Loppujen lopuksi raahaan mukanani kotiin suuren kassillisen, joka sisältää ainakin kahta erilaista pääruokaa, jälkiruokaa sekä yksittäisiä raaka-aineita. Noh, köyhä opiskelija, vai miten se menikään.
Tällä kertaa sain uudemman kerran kotiinviemisiksi lettuja, joita voi käyttää sekä suolaisen että makean lisukkeen kera. Tällä erää minulla ei ole yhtään hilloa kotona, joten yhtenä iltana söin lettuja mansikoilla ja toisella kerralla synttäreiltäni jääneellä sitruunatahnalla. Tuolloin käytin sitä muffareiden täytteenä. Tässäkään tarkoituksessa se ei ollut yhtään huonompaa. Voisin nähdä tarjoilevani tällaista kombinaatiota esimerkiksi brunssilla. Sitten joskus, koska nyt kaikki meni omaan napaan (ja reisiin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti