Ennen korujen käytössäni vallitsi ehdoton dikotomia: kulta tai hopea. Kallistuin hyvin pitkään hopean kannalle, koska kulta näytti silmääni liian arvokkaalta ja aikuismaiselta.
Pikkuhiljaa yksittäisten korujen kautta aloin lämmetä kullalle. Maailmani kiepsahti täysin ympäri, kun vuonna 2011 törmäsin ensimmäisen kerran rose goldiin, eli ruusu-/punakultaan. Sävy on samantyyppinen kuin kuparissa. Tavalliseen kultaan verrattuna se on mielestäni hillitympi mutta silti näyttävä.
Korujen suhteen olen nirso ja mielessäni on yleensä hyvin vahva kuva, millaista olen lähdössä hakemaan. Tällä hetkellä minulla on ruusukultaa ainoastaan kellossa, mutta asuste oli juurikin yksi tällaisista "joko tällainen tai ei mitään" -tapaus. Käytän koruja suhteellisen harvoin, joten ehdin rauhassa tutkailla valikoimia ja ostaa silloin, kun jotain mieluisaa löytyy.
Diamonds might be girl's best friend but I would rather take a kiss from a rose.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti