Day 151 - tattaripuuro

Taannoinen avautumiseni puuron puumaisuudesta kumoutui jo samaisessa tekstissä ja tässä on jatkoa. Tattari on Suomessa tuttua lähinnä blinien jauhoina, mutta itse olen tottunut syömään tattaria puurona. Pistelin puuroa poskeeni jo lapsuudenkodissani ja nykyään saan sitä äidiltäni tuliaisena. Vähän margariinia puuron seuraksi ja ruoka on valmis syötäväksi.

Tattarin kehutaan olevan hyvä proteiinin lähde ja se sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Monikäyttöinen raaka-aine siis.

Day 150 - Second nail

Yksi valttini "En ole koskaan..." -pelissä on se, etten ole koskaan käynyt manikyyrissä. Ymmärrän, että kyseessä olisivat ammattilaiset, jotka ovat uransa aikana nähneet yhtä sun toista, mutta en vaan kehtaa näillä räpylöillä. "Köyhänä opiskelijana" olen myös priorisoinut sen verran, että lakkailen itse kynteni.

Kuten ensimmäisestä kuvasta huomaa, kynteni liuskoittuvat, katkeilevat ja ovat muutenkin kuivahkot ja epätasaiset.

Aluslakkoja on tietenkin monenlaisia ja joka lähtöön, mutta oma suosikkilöytöni on Isadoran Second nail -lakka, joka lupaa "uuden kynnen sekunneissa". Ohjeissa neuvotaan levittämään kaksi kerrosta, mutta ennen olen pärjännyt varsin hyvin yhdelläkin.

Kynnet tuntuvat heti vahvemmilta ja lakka tasoittaa kynnen pintaa ja antaa kiiltoa. Vielä pitäisi tehdä jotain noille kynsinauhoille, hyh..

Day 149 - The Hangover

Mitä siitä seuraa, kun miesporukka lähtee ryyppäämään? Vastaus: The Hangover -trilogia. 

En ole pitkään aikaan ollut niin innoissani mistään ensi-illasta, kun olen nyt ollut The Hangover kolmosesta. Niinpä ryntäsin tänään ensi-iltapäivänä päivän ensimmäiseen näytökseen (loput katsojat olivat yläasteelaisia luokkaretkellä).

Kuva täältä

En suoralta kädeltä koskaan teilaa elokuvien toisia tai kolmansia osia, koska monet ovat osoittautuneet todellisiksi helmiksi. Mikä oli mielipiteeni Hangover kolmosesta? Rehellisesti sanottuna se oli tekemällä tehty ja leffan paras kohta oli lopputekstien yhteyteen liitetty parin minuutin "mitä tapahtui sen jälkeen" -pätkä. Mutta pari aikaisempaa osaa olivat aivan loistavia. Siksipä minulla onkin ne DVD:nä. Jospa vaikka pitäisi sunnuntaina lepopäivän ja katsoisi nämä maratonina. Tietääpähän ainakin, etteivät omat toilailut koskaan yllä herrojen tasolle!

Day 148 - kalenteri

Tunnustaako kukaan muu, ettei tulisi toimeen ilman kalenteria? Itse olen uskollisesti kantanut kalenteria mukanani yläasteesta asti. Jos ei ole mitään varsinaisia megatapahtumia, voi sivut täyttää piirroksilla tai kirjoittamalla päiväkirjamaisesti, mitä kunakin päivänä on lyhkäisyydessään tapahtunut. Kaikista HC:immat tapaukset tuunaavat almanakkansa esimerkiksi valokuvilla tai lehtileikekuvilla, mutta itse en moiseen ole ryhtynyt. Jos kalenteri katoaa, sen sivuilla jaetut jutut saavat kuvien myötä kasvot.

Mitä pidemmälle kevättä mennään, sitä tyhjemmiksi sivut käyvät. Kaipa tuo on suoranainen vinkki, että välillä pitää ottaa rennosti.

Joissain ohjeissa neuvotaan merkitsemään myös itsestäänselvyyksiltä tuntuvat asiat, kuten liikunnan tai levon, almanakkaan. Kirjoitetusta kai pitää suuremmalla todennäköisyydellä kiinni. Toimisiko oikeasti, jos kirjoittaisin, että nukkumaan klo 21? Nääh.

Day 147 - Hetkiä

Myönnän heti kättelyssä, etten ole Marimekon suurin kannattaja. Tietenkin on loistavaa, että suomalaisfirma saa näkyvyyttä maailman markkinoilla ja niin turistit kuin kotimaan asukitkin tukevat Suomen taloutta. Oma politiikkani on kuitenkin se, että ostan kotiini vain kauniina pitämiäni asioita. Esimerkiksi Unikko on mielestäni kaunis kuosi, mutta se miellyttää silmääni vain pienissä yksityiskohdissa, eikä kodin jokaisessa tekstiilinpalassa. 

Yksi suuresti ihailemistani Marimekon kuoseista on Hetkiä: simppeli, mustavalkoinen katukuva, joka on piirretty käyttämällä ääriviivoja. Törmäsin kuosiin ensimmäistä kertaa vuosia sitten, kun näin tutun seinällä tällaisen sisustuskankaan. 

Tämänhetkisessä kodissani kuosi näkyy pienen tarjottimen muodossa. Sitten, kun joskus ostan oman asunnon, on hyvin todennäköistä, että nämä Hetket näkyvät siellä isommassakin mittakaavassa. 

Day 146 - World Without End

Jatkan vielä fiilistelyä Gregorianin musiikin parissa. Kappale World Without End on heidän uusimmalta albumiltaan Epic Chants, joka ilmestyi viime vuonna.

Olen ollut Gregorianin keikalla (konsertissa) kahdesti ja kokemukset ovat olleet ihastuttavia. Vuoden 2013 kiertue vieraili Tallinnassa ja Pietarissa, mutta ikävä kyllä Helsinki jätettiin välistä. Toivottavasti uusi kiertue ulottuisi tännekin asti ja pääsisin kuulemaan Eva Malin livenä. Hänelläkin on loistava ääni ja se tekee kappaleesta jylhän majesteettisen (voiko näin sanoa?):

Gregorian feat. Eva Mali - World Without End

Day 145 - The Gift

Olen kuunnellut Gregorianin musiikkia jo yli kymmenen vuotta. Musiikki on siitä mielenkiintoista, että tunnetut kappaleet, kuten Nothing Else Matters, Clocks ja Stairway to Heaven esitetään gregoriaaniseen tyyliin ja esittäjät ovat pukeutuneet kaapuihin.

Yksi lempikappaleistani on The Gift. Amelia Brightmanilla on enkelin ääni, siitä ei ole epäilystäkään.

Gregorian - The Gift

Day 144 - Yume

Aikuiseksi kasvamisessa on se huono puoli, että ystäviä ei enää ehdi tavata niin usein kuin haluaisi ja nekin tapaamiset pitää toisinaan sopia jo viikkojakin aikaisemmin.

Erästä ystävääni näin viimeksi synttäreilläni ja siitä on ehtinyt vierähtää jo kaksi kuukautta (ohmigosh)!! Pahasti näytti siltä, että seuraavat treffit ajoittuisivat kesäkuulle. Ei käy ja piste.

Saimme raivattua kalenterimme samalle viikolle ja menimme maistelemaan syöpöttelemään Yumeen. Olin päättänyt tilaavani ummet ja lammet, mutta tarjoilija hienovaraisesti kertoi, että suosittelisi mieluummin jakamaan annokset - ainakin alkuruoat. Näinhän me sitten teimme. Alkuruoaksi oli taivaallisen hyviä ribbsejä...

sekä lihapullia...

Pääruoaksi ystäväni otti kalaa ja minä possua...

Ensin mietin, etten tilaa jälkkäriä, mutta koska sellaisellekin riitti loppuillasta tilaa, pyörsin päätökseni.
Ystävällä suklaakakkua ja itselläni sitruunaruohopuddingia...

Se ympäristö, ruoka, juoma, ja seura - loistava kombinaatio ihanuutta!

Day 143 - pika-pika-puuro

Olen ollut käytännössä aina huono syömään puuroa. Kaurapuuro - tuo terveellisen aamupalan kuningas - maistuu mielestäni lähinnä puulta. Puuron keittämiseenkin menee ah-niin-mahdottoman-pitkä aika, etten aamukiireen keskellä ehdi seistä ja vahtia sen valmistumista.

Ystävän vinkin johdattelemana maistoin joskus Elovenan pikapuuroa. Se kerta muutti suhtautumiseni kaurapuuroon. Hyvän maun salaisuus on tietenkin makeutuksessa sekä omenalisässä, minkä voisi luonnollisesti tehdä itsekin tavallisen kaurapuuron suhteen.

Nämä annospussukat ovat olleet käteviä niin kotona kuin reissussakin. Esimerkiksi Pariisissa oli hyvä aloittaa aamut mieluummin puurolla kuin croissuilla - niitä kun tuli syötyä päivän mittaan muutenkin ;)

Day 142 - onnistumisen tunne

Elämän pieniin iloihin lukeutuvat myös onnistumisen tunteet, jotka tulevat esiin, kun ylittää odotuksena. Nyt yliopistossa olen kokenut vaikeiksi aineiksi esimerkiksi kirjanpidon ja johdon laskentatoimen. Molemmat tentit ovat kuitenkin nyt takana päin ja toisesta on ehtinyt tulla jo arvosanakin, joka oli hyvä. Jipii!

Otin nyt kesäperiodille tilastotieteen johdantokurssin ja olin kuullut siitä ennakkoon kaikenmoista kommenttia (jopa niinkin pirteää kuin "helpommalla pääsisi, kun vain tappaisi itsensä"). Voitte kuvitella, millä fiiliksillä menin ensimmäiselle tunnille. Olen vieläkin vallan yllättynyt, kuinka hyvin olen tähän asti pysynyt kärryillä! Toki tentissä tulee olemaan paljon muistettavaa, mutta siihen on vielä hetki aikaa. Ja mikä parasta: onpahan tämä kurssi sitten pois synkältä syksyltä!

Samantyyppisiä onnistumisen fiiliksiä tulee myös esimerkiksi liikunnasta, kun huomaa kehittyneensä. Tai joku muu huomauttaa ulkoisesta muutoksesta. Liikunta on viime aikoina taas jäänyt vähemmälle, koska tenttiin lukeminen vei hirmuisesti aikaa. Huomenna olen kuitenkin aikeissa mennä testaamaan bodypumpin ohjelman nro 86. Jännityksellä odotan!

Day 141 - elämän pienet ilot

Kaikessa lyhkäisyydessään: tavallisena arkena koen, että on ihanaa, kun roskat on viety ja tiskit tiskattu. Synkkä salaisuuteni on se, että pahimman kiireen keskellä en jaksa tiskata päiviin ja roskat vien vasta, kun on pakko. Minusta on tullut mestari tiskien ja roskien asettelussa: kas, tuohon väliin mahtuu vielä, jos sen kääntää näin päin. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole tarpeen, ihanaa!

Day 140 - Pariisi

Vietimme viime kesänä ystäväni kanssa 10 päivää ihanaisessa Pariisissa. Kuvat kertovat kaiken...

Kuorrutettua sipulikeittoa

Kreem brylee

Ihanaisia herkkuja lähileipomossa

Kotipicnic

Eiffeli

Notre Dame

Behind the scenes - tällaista ei muotilehdissä näytetä

Louvre

Kuva on viimeiseltä illalta ja kiteyttää hyvin Pariisin kauneuden. Ilta hipoi täydellisyyttä.

Day 139 - voikukat

Huomasin tuossa eräänä vuonna, että olen tiedostamatta aina odottanut keväältä voikukkien ilmestymistä. Minulle se on merkki ennen kaikkea siitä, että lämpö alkaa lähestyä kesän lukemia. Ja onhan nuo väripilkut ihania talvisen harmauden jälkeen! Harmi vain, että ne katoavat melkein yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin.

Pienenä pilasin kuulemma parhaat haalarini (vaaleansiniset), kun möyrin tuolla voikukkameressä. Se valkoinen mönjä ei ilmeisesti lähde millään pois ellei ihmekeinoja lasketa?

Day 138 - Diva

Euroviisujen mainingeissa kerron tykkääväni Diva-kappaleesta. Sen esitti vuoden 1998 Euroviisuissa Israelin Dana International.

Itse kuitenkin tarkoitan Venäjän versiota Filip Kirkorovin esittämänä. Kuuntelin sitä muksuna ja palaan näihin sävelmiin aina silloin tällöin näin vuosienkin päästä.

Enjoy :)

Filip Kirkorov - Diva

Ja kannustetaan Suomi tänään voittoon!

Day 137 - Bullhead jeans

Tänään tuntui, ettei mikään mene putkeen. Kaikki alkoi siitä, kun olin menossa kahvittelemaan frendin luo Vantaalle ja bussilakon takia jäin visusti Helsingin puolelle. Se siitä sitten...

Kotona olo oli ihan rikkirevitty, joten vaihdoin vaatekertani fiilistäni kuvastaviin vetimiin mennäkseni iltavuoroon töihin. Kun nämä farkut sattuvat vaatekaapissa kätösiini, jaksan aina ihailla, kuinka täydellisen väriset ne ovat. Yleensä siis pukeudun naisellisesti, mutta tänään oli juurikin tällainen päivä...

Löysin nämä New Yorkin reissulla outletistä enkä ole kertaakaan katunut ostostani. Go Bullhead!

Day 136 - pannupizza made by Pizza Hut

Istuimme ystävän kanssa tällä viikolla katsomassa Suomen lätkäpeliä. Loppuillasta puhe kääntyi yllättäen nälkään ja ruokaan ja pääsimme hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen paikasta: Pizza Hut.

Itse olen käynyt paikassa viimeksi muksuna (näin ainakin väitän) ja muistelin kaiholla pizzojen hyvää naudanlihaa. Ystäväni oli asiasta harvinaisen samaa mieltä, joten otimme molemmat sitä lisätäytteenä.

Omassa lätyssäni oli kanaa, paprikaa, herkkusieniä ja tuota ihanaista lihaa. Aluksi pizza näytti tavattoman pieneltä, mutta syötyäni sen, nälkä lähti eikä ollut ähky olo. Eli annos oli juuri sopiva. Namsmums!

Day 135 - tilannetaju

Tänään minulla oli parin tunnin verran luppoaikaa keskellä päivää, joten päätin viettää sen kerrankin fiksusti lukemalla koulujuttuja. Ei siinä mitään, mutta kirjastossa. Yleensä välttelen kirjastoja, koska siellä on hälyä ja vessahädän/nälän yllättäessä joutuu siirtymään pidemmälle. Tänään tein kuitenkin poikkeuksen. Ja mitä siitä seurasi...

Paikassa on kuusi kipaletta mukavia nojatuoleja, joissa voi uppoutua lukemaansa teokseen oli se kuinka tylsä tahansa. Ne olivat kaikki varattuja, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Muutama henkilö oli viereisillä penkeillä jonottamassa pääsyä tuoleihin ja itse siirryin siihen jatkoksi. Seuraavat tilanteet/henkilöt olivat kuitenkin katkaisemassa kamelin selkää (tai ainakin pullistamassa ohimosuontani) siinä yli tunnin odotuksen aikana:

1. Henkilö A oli lähtenyt paikkaan X yli 20 minuutiksi jättäen erinäisiä tavaroita nojatuoliaan varaamaan. Oli hyvin lähellä, etten siirtänyt niitä kiltisti lattialle ja valloittanut tonttia. Vessareissun tai kahvinhakureissun (5 min) vielä ymmärrän, mutta tällaiset pitkänmatkan seikkailjat, argh!

2. Henkilö B otti pienet päivätorkut nojatuolissaan siinä lukemisensa lomassa. Hei haloo?

3. Henkilö C pelasi tuolissaan vähän kännykkäpelejä lukemisensa lomassa. Oikeesti?

Voi olla, että olen ainut, jolla hajoaa pää ja kärsivällisyys tällaisissa tilanteissa, mutta järki käteen. Kyllä ihmisillä pitäisi olla sen verran tilannetajua, että antaisivat paikkansa niille, jotka oikeasti haluaisivat keskittyä lukemiseen.

Tämä avautuminen on yksi versio näistä "salilla v*tuttavat laitteissa istuskelijat/lukevat/juoruilevat tai laitteiden varaajat". Itse kun käyn salilla harvakseltaan, niin valitan sitten sivistyneesti kirjastoympäristöstä. Tämä ei kylläkään ollut sivistynyt valitus, mutta helpotti ainakin. Ensi kerralla parempi tuuri.

PS: Ja itsehän olen tietenkin loistavalla tilannetajulla varustettu, aina ja ikuisesti ;)

Day 134 - kevät

Kun minulta kysytään lempivuodenaikaa, vastaan aina empimättä KESÄ! Ennen sitä joutuu kuitenkin kestämään kolme kuukautta, että kevät loppuisi. Alkukeväästä on syntymäpäiväni, mutta jossain vaiheessa elämää sekin muuttunee ennemmin murheen kuin ilon päiväksi. Jossain vaiheessa on sitten pääsiäinen ja vappu - ihan jees. Sen sijaan tällaisesta toukokuisesta keväästä alan jo pitää. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että olosuhteet muistuttavat juurikin sitä kesää. Aurinkoa, lämpöä, kasvien kukkimista...

Eikä huolta, en ole kuvanottohetkellä lenkillä (ei minun juttuni)! Kunhan siirryn paikasta A paikkaan B :)

Day 133 - sitruunatahna

Äidin pannujen ja patojen ääressä on mukavaa ja aina voi olla satavarma, ettei minua päästetä kotiin tyhjin käsin. Ruoan ylimpänä ystävänä jääkappissani on aina jotain, mutta tätähän vanhempani eivät usko. Loppujen lopuksi raahaan mukanani kotiin suuren kassillisen, joka sisältää ainakin kahta erilaista pääruokaa, jälkiruokaa sekä yksittäisiä raaka-aineita. Noh, köyhä opiskelija, vai miten se menikään.

Tällä kertaa sain uudemman kerran kotiinviemisiksi lettuja, joita voi käyttää sekä suolaisen että makean lisukkeen kera. Tällä erää minulla ei ole yhtään hilloa kotona, joten yhtenä iltana söin lettuja mansikoilla ja toisella kerralla synttäreiltäni jääneellä sitruunatahnalla. Tuolloin käytin sitä muffareiden täytteenä. Tässäkään tarkoituksessa se ei ollut yhtään huonompaa. Voisin nähdä tarjoilevani tällaista kombinaatiota esimerkiksi brunssilla. Sitten joskus, koska nyt kaikki meni omaan napaan (ja reisiin).

Day 132 - äiti

Äitienpäivänä sanon rakastavani äitiäni. Hän on maailman paras äiti minulle. Toivon, että olen perinyt häneltä kaikki ne hyvät ominaisuudet, joilla voin aikanaan osoittaa omalle lapselleni rakkauteni.

Millainen äiti, sellainen tytär, right?

Day 131 - wiener

Eilisen aamuvuoron jälkeen matkustin maalle vanhempieni luo äitienpäivän viettoon. Oma panostukseni tarjoiluihin oli muotoa Äs-marketin viineri. Harmi, ettei omien kätösten tuotoksia tullut tälläkään kertaa tehtyä, mutta kyllä minä jokin päivä vielä ehdin/viitsin/jaksan. Siihen asti näillä mennään.

Jättääkö kukaan muu wienerin parhaan puolen viimeiseksi?

Tällainen koominen nakertelu on minulle tuttua myös esimerkiksi kahviloissa, joten seuralaiset, antakaa anteeksi hömelyyteni!

Day 130 - tyttökommentit

Istuimme jokin aika sitten tyttöporukalla iltaa ja keskustelimme muun muassa pian alkavissa lätkän MM-kisoista sekä Euroviisuista. SM-liigan pelit olivat vastikään loppuneet ja muistelin siinä hiljaa itsekseni, kuinka kiva oli päästä katsomaan Jokereiden peliä livenä viime marraskuussa osana opiskelijatapahtumaa. Ilmoitin siinä muille tytöille, että vitsikun tänäkin vuonna päästäisiin Jokereiden keikalle ilmaiseksi. Kaikki nyökyttelevät, että joojoo, niinpä! Sitten jollain välähti, että hetkinen, MINNE? No hei: keikalle? peliin? - sama asia? Jokerit - onko se jotain syötävää? Kuulemma tuo oli 100% tyttökommentti (onneksi ei ollut poikia paikalla!)

Toinen tilanne oli se, kun laskimeni sanoi itsensä irti kesken kirjanpidon luennon. Totesin sitten miespuoliselle ystävälleni, että laskin meni lopullisesti rikki.

Mies: "Ootko vaihtanut siihen pariston?"
Minä: "What? Siinä on aurinkokenno!"
Mies: "Urpo, siinä on sekä kenno että paristo! Oothan sä käyttäny tota laskinta hämärässäkin, jonne aurinko ei paista."
Minä: "Ei siinä oo mitään paristoa, eihän tossa oo ees luukkua, jonka saa auki! Toi toimii aurinkokennolla!"
Mies: "Mitä jos vaikka ruuvaisit ton takakannen irti ni löytys?"

Pitihän se sitten todistaa, että toinen on väärässä. Onko sanomattakin selvää, että takakannen alta paljastui pienenpieni nappiparisto? Nielen ylpeyteni. Pääasia, että...

Day 129 - rose gold

Ennen korujen käytössäni vallitsi ehdoton dikotomia: kulta tai hopea. Kallistuin hyvin pitkään hopean kannalle, koska kulta näytti silmääni liian arvokkaalta ja aikuismaiselta. 

Pikkuhiljaa yksittäisten korujen kautta aloin lämmetä kullalle. Maailmani kiepsahti täysin ympäri, kun vuonna 2011 törmäsin ensimmäisen kerran rose goldiin, eli ruusu-/punakultaan. Sävy on samantyyppinen kuin kuparissa. Tavalliseen kultaan verrattuna se on mielestäni hillitympi mutta silti näyttävä. 

Korujen suhteen olen nirso ja mielessäni on yleensä hyvin vahva kuva, millaista olen lähdössä hakemaan. Tällä hetkellä minulla on ruusukultaa ainoastaan kellossa, mutta asuste oli juurikin yksi tällaisista "joko tällainen tai ei mitään" -tapaus. Käytän koruja suhteellisen harvoin, joten ehdin rauhassa tutkailla valikoimia ja ostaa silloin, kun jotain mieluisaa löytyy. 

Diamonds might be girl's best friend but I would rather take a kiss from a rose.

Day 128 - DIY Fruity

Lapsena en tykännyt limuista ollenkaan. Käydessämme esimerkiksi Mäkkärissä tilasin aina Häpimiilin juomaksi mehun. Myöhemmin limuista oppi tykkäämään ja yläaste-/lukioaikana niitä tuli juotua melkein päivittäin.

Nyt kun olen aikuisuuden kynnyksellä (onko 25-vuotias aikuinen?), olen alkanut kyllästyä peruslimuihin. Leffaevääksi ostan yleensä kivennäisvettä. Toisinaan kivennäisvesi sellaisenaan alkaa tökkiä ja siitä seuraava askel on esimerkiksi Novellen Fruity-juoma, jossa yhdistyvät kivennäisvesi + omenamehu.

Kuva täältä

Limujen hinnat alkavat kuitenkin hipoa taivaita ja puolen litran Fruity oli 1,90 euron luokkaa. Jos on pienen laukun kera kaupungilla menossa leffaan, asiaa ei sen kummemmin mieti. Kotona ollessaan juomaa voi kuitenkin tehdä ihan itsekin. Kuten aikaisemmin mainitsin, ainesosat ovat tasan kivennäisvesi + mehu.

Itse tekemisessä on myös se hyvä puoli, että mehua vaihtamalla saa aikaiseksi erimakuisen juoman. Niin monta erilaista juomaa kuin on mehujakin...

Day 127 - DIY smuuti

Tämän helpommaksi smoothien tekeminen ei varmaankaan voi enää mennä. Smoothie-annospussukoita on saatavilla hedelmä- ja marjaversiona. Marjaisat maitopohjaiset smoothiet alkavat tulla jo korvista ulos, joten hedelmiä tällä kertaa siis.

Paljonko hedelmiä per annos? Annospussukat eivät jätä mitään arvailujen varaan...

Hedelmät ja appelsiini- tms. mehua sekaan ja surrrr...

Avot!

Käsittääkseni esim. Picnicissä tehdään smoothiet samalla metodilla. Eli juo hedelmäsi kuin kahvilassa ikään!

Day 126 - Kolmen kaverin jäätelö

Tänään iski kaamea makeannälkä lukemisen lomassa. Teki mieli jäätelöä, mutta ulkona oli vielä sen verran tuulista, että jätin ensimmäisen jäätelötötterön tuonnemmaksi. Kesän ensimmäinen "oikea" jätski jäätelökioskista ostettuna tulee syödä joko Kaivarissa tai Espalla. Välillä tämä toteutuu ja välillä taas ei, mutta tässä ei ole häviäjiä: jäätelö on se, joka toteutuu jokaisella kerralla ;)

Ennen vappua tuttu keittiömestari kehui Kolmen kaverin jäätelöä maasta taivaaseen. Törmäsin tähän uutuuteen kaupassa ja hieman suolaisesta hinnasta (5,49e) huolimatta valkkasin sen. 

Täytyy sanoa, että on kyllä hyvää! Kardemumma ja mustikka erottuvat makuina hyvin. Jäätelö tuntuu kovin makealta, joten sitä ei välttämättä tarvitse syödä isoa määrää kerralla, joten tuosta pikkuboksista riittää pidemmäksikin aikaa (tai sitten ei...). Makuja on saatavilla kolme: mansikka-vanilja, vadelma-valkosuklaa sekä kuvissa esiintyvä mustikka-kardemumma. Nyt herkuttelemaan, koppotikoppoti!