keskiviikko 28. elokuuta 2013

Day 238 - arskat

Olen kesäisin aurinkolasien suurkuluttaja. Ne sopivat tyyliini ja suojaavat tietenkin silmiä auringon haitallisilta säteiltä. Kaikki aurinkolasini ovat kuvan mukaisia isoja, puoli naamaa peittäviä kapistuksia johtuen siitä, ettei naamavärkkini suinkaan ole sieltä pienimmästä päästä. Lasit näyttävät mielestäni kivoilta myös ollessaan pään päällä lepäämässä hiusten seassa.


Day 237 - bagel

Bagelit ovat aivan ihanaa ruokaa pieneen nälkään. Isompaan nälkään viereen voi kyhätä vaikkapa salaattia. Tannoisessa tyttöjenillassa tarjoilin lohibageleita. Bagel (Pirkka) leikataan puoliksi ja sitä lämmitetään hiukan esim. leivänpaahtimessa. Itselläni on voileipägrilli, joka sopii suhteellisen hyvin myös bagel-leivän paahtamiseen. Molemmille leivänpuolikkaille sipaistaan tuorejuustoa oman maun mukaan. Käytin tähän tarkoitukseen kevyttä ruohosipulituorejuustoa. Väliin salaattia ja kylmäsavulohisiivuja ja tadaa!


Vertailun vuoksi tässä on kuva New Yorkissa maistamastani bagelista. Tuorejuustoa (luultavasti jotain Philadelphian tyylistä) oli vaikka muille jakaa. Taisin valita täytteeksi aurinkokuivattuja tomaatteja ainakin kuvasta päätellen. Toki Jenkkilässä paikat saattavat vaihdella, mutta uskaltaisin väittää, että Suomi-versiot salaatteineen ja kunnon proteiinipitoisine täytteineen saattaisivat jopa voittaa "bagel-skaban".


Jos bageleita ei jaksa itse täyttää, esimerkiksi Stockmannin kahvila tarjoaa aivan mielettömän herkullisia kanaversioita.

Day 236 - picnic

Elokuun lopun päivät ja vieläpä illatkin saattavat olla hyvinkin aurinkoisia ja lämpimiä, joten ulkoilu on kannattavaa. Kävimmepä tuossa yhtenä iltana picnicillä ja tiedossa oli rentoa ja leppoisaa ajanvietettä.
Ruoaksi pakkasimme mukaan kanacaesaria, lohisämpylöitä, mokkapaloja, limpparia sekä seurusteluun sopivaa viiniä. Jäi hyvä mieli ja mukavia muistoja.



Juuri tällaisia päiviä jaksaa synkkänä vuodenaikana muistella loskan sataessa vaakatasossa naamaan.

lauantai 24. elokuuta 2013

Day 235 - loma

Kesä tuo tullessaan väistämättömät "Nyt se alkoi: L..A, lomalomalomalomalomaloma..." -päivitykset, jotka varmasti ottavat yhtä jos toistakin toisinaan päähän. Ainakin, jos itse odottaa lomaansa alkavaksi vasta loppukesästä.

Tämä kesä on ollut minulle poikkeuksellinen, koska olen ottanut duunin kannalta iisisti: osa-aikaisuus on jatkunut myös kesällä. Siksipä perjantaina aamuvuoron jälkeen alkanut loma (lomalomalomalomalomaloma!!!!) ei tunnu oikein missään. Pari viikkoa sallittua rentoutumista on edessä. Koulukin alkaa mutta vasta silloin, kun minulle itselleni sopii, eli tässä tapauksessa ulkomaanmatkan jälkeen. Huippusiistiä!

Alla joitakin hyvän mielen kuvia menneiltä lomakausilta...





Day 234 - tarkkasilmäisyys

Ihmisiä on moneen lähtöön. Satunnainen ajoneuvo X jätti jäljen asfalttiin. Yksi ihminen kävelee ohi huomaamatta sitä. Toinen huomaa, mutta ei ajattele sitä sen kummemmin. Kolmas pysähtyy ja huomauttaa jäljestä seuralaiselleen. Neljäs ottaa siitä kuvankin. Sitten on näitä kaveruksia, jotka ottavat molemmat kuvan, naureskelevat ja keskustelevat siitä jokusen tovin, lähettävät kuvan eteenpäin ja analysoivat vielä vastaanottajien reaktioita.

Onko tämä tahra asfaltissa? Olenko kaatunut ja läikyttänyt juomani? Onko tämä enne? Onko tämä sydän? Onko sydämen keskellä yksisarvinen? 



Onko tässä mitään järkeä?

perjantai 23. elokuuta 2013

Day 233 - keikkavalot

Salainen paheeni on ihailla keikoilla musiikin ohella valaistusta. Onneksi nallekarkit ovat menneet sen verran tasan, että kestän hyvin kaikenlaisten valojen välkkeen ja säihkeen saamatta migreeniä, epilepsiakohtausta tai muuta mukavaa. Pitänee koputtaa puuta...

Katsokaa nyt tätä upeutta! Vai olenko ainut?

Swedish House Mafia v. 2012

Swedish House Mafia v. 2012

Nickelback v. 2012

Summer Sound v. 2013

Summer Sound v. 2013

Summer Sound v. 2013

tiistai 20. elokuuta 2013

Day 232 - the tyyli: mustat housut

Vielä kerran: alkuperäinen/jäljitettävä tyyli oli tämä...

Yhteishyvä Maaliskuu 2013, s. 38

En tulisi toimeen ilman mustia housuja. Ne sopivat niin arkeen kuin juhlaankin ja niiden kanssa voi käyttää jos jonkinlaista yläosaa. Varsinaiset suorat "jakkuhousut" minulla on käytössä työpaikallani ja arkikäytössä turvaudun oikeastaan mustiin farkkulegginseihin. Ne ovat ainakin tyköistuvat ja mukavat jalassa.

Taannoin käytin niitä prätkäajelulla:


Housujen lisäksi kiinnittäkää erityistä huomiota solmussa oleviin jalkoihini sekä ajotakkiin, joka saa minut näyttämään bodarilta!

Day 231 - the tyyli: pitsipaita

Alkuperäinen/jäljitettävä tyyli oli siis tämä:

Yhteishyvä Maaliskuu 2013, s. 38

Nahkatakin jälkeen oleellinen vaatekappale on pitsipaita. Tällainen ihanuus löytyi alkuvuodesta Lindexiltä. Silloin en ollut vielä varma, miten ja minkä kanssa paitaa tulisin käyttämään. Nyt tähän mennessä olen käyttänyt sitä kuvan mukaisella tavalla sekä esimerkiksi hameen kanssa.



Itse suhtaudun suurella varauksella läpinäkyviin/läpikuultaviin vaatteisiin ja siksi käytän aina alustoppia tämän paidan kanssa. En ole edes bilefestareilla niin rohkea, että ilmaantuisin sinne ainoastaan rintsikoissa ja tässä pitsipaidassa. Toisaalta, jos paita olisi musta, asia saattaisi olla täysin päinvastoin.

Day 230 - the tyyli: nahkatakki

Kun kaikki khuulit ja chicit lukevat hienoja tyyli-/muoti-/sisustus-/sporttilehtiä, minä luen Yhteishyvää (aikauheeta!). Maaliskuun numerosta oli pakko repäistä yksi sivu talteen, koska mallin tyyli viehätti minua. Yleensä lehtien naisten päällä on haute couture'a tai muuten vain hinnakkaita vaatteita, joista me tavisihmiset keksimme "panosta vs. pihistä" -juttujen 'pihistä'-versioita.

Yhteishyvä Maaliskuu 2013, s. 38

Tämän mallin päällä olleet vaatteet eivät tainneet paljon kukkaroa rasittaa. Parasta tässä oli ennen kaikkea se, että minun kukkaroani ne eivät rasittaneet lainkaan. Minulta nimittäin löytyivät jo ennestään kaikki oleelliset vaatekappaleet yrittääkseni ainakin näyttää samalta kuin ylläolevan kuvan neitokainen.


Vilasta muutama vuosi sitten löytynyt ruskea nahkatakki on yksi vaatekaappini kulmakivistä ja käytän sitä ahkerasti keväisin ja syksyisin. Vaikka nyt on (tunnetusti) vielä kesää jäljellä, olen joutunut jo pariin otteeseen turvautumaan tähän vaatekappaleeseen. Toisaalta jee, toisaalta yhyy.


Olen hyvin tarkka siitä, mitä päälleni laitan ja monista kymmenistä tutkailemistani nahkatakeista, tämä oli paras - oikeastaan täydellinen.

Day 229 - Lady GaGa

Vuonna 2008 kuuntelin aikalailla non-stoppina Just Dance -kipaletta. Sen jälkeen Gagalta on ilmestynyt liuta muitakin hyviä biisejä ja aina voi vain ihmetellä sitä pokkaa ja rohkeutta, joka häneltä löytyy edustaessaan ties minkälaisissa asuissa.

Viime vuonna pääsimme Gagan keikalle ja show oli kyllä upea!




Alla vielä tunnelman lisäämiseksi linkki yhden parhaimman biisin pariin:


Day 228 - omppupiirakka (-kakku)

Herrashenkilö ilmoitti, että tekee mieli omenapiirakkaa. Koskahan olen itse viimeksi syönyt omenapiirakkaa? Vuonna nakki ja perunamuusi suoraan sanottuna. 

Siispä tuumasta toimeen. Sain tekeleen vastuulleni toisen väsätessä pääruokaa ja luotin tässä Tiinan reseptiin: Maku 5/2007: Tiinan omenakakku 

Käytimme kertispiirakkavuokia, jolloin taikinaa ja omppuja riitti kahden vuoan täytteeksi. Yksi omaan napaan ja toinen vaikka lahjaksi (gotta be kiddin' me?!). Loppujen lopuksi tilanne oli se, että herra itse leipoi myöhemmin vielä toiset kaksi kipaletta, koska oli niin hyvää - ja olihan se!



torstai 15. elokuuta 2013

Day 227 - Flawless

Ystäväni vinkkasi minulle jokin aika sitten Studio Killersin albumin ilmestymisestä. Kuuntelin biisit läpi sinä samana päivänä ja ilokseni siellä oli useampikin varteenotettava kappale jatkokulutusta ajatellen. Aikoinaan Ode to the Bouncer osui ja upposi ja myönnettäköön, että kuuntelen sitä vieläkin hyvin mielelläni. Yhdeksi uudeksi suosikiksi nousi Flawless, joka on hyvä vaihtoehto jumituksen taustamusiikiksi:

Studio Killers - Flawless


Day 226 - kaalilaatikko

Olen ollut helppo lapsi, koska a) olen ollut ruoka-aikaan kotona ja b) olen ollut (lähes) kaikkiruokainen. Esimerkiksi maksa- ja kaaliruoat sekä mantelikala ovat uponneet tuosta vain jo ala-asteella.

Selailin uusimman Yhteishyvän mukana tullutta ruokaohjelehdykkää ja siellä tuli vastaan kaalilaatikon ohje. Tiedättekö sen fiiliksen, kun iskee jokin ruokahimo, joka ei jätä rauhaan ennen kuin sen ruoan valmistaa ja ahmaisee ääntä kohti? Kyllä, minuun iski kaalilaatikkohimo!

Yhteishyvä Ruoka, Elokuu 2013, s. 14-15
http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/kaalilaatikko-2/014186

Anna-versio ei ollut yhtä nätti kuin alkuperäinen, mutta hyvää se kuitenkin oli, vaikka itse sanonkin! Muistin, että minulla olisi ollut puolukkahilloa, mutta kotona huomasinkin purnukan olevan mansikkahilloa. Fail. Onneksi pakkasessa oli pullukoita (lue: puolukoita), jotka sai tähän hyödynnettyä.


Ainut ongelma tässä on se, että nyt minulla on 1,5 kg ylimääräistä kaalia. Pitänee tehdä taas kaali-nakkikeittoa - ja sen lisäksi vielä rutkasti jotain muutakin. Tai myydä se naamakirjan kirppisosastolla, kuten eräs fiksu ihminen minulle ehdotti.

Day 225 - kurssisuunnitteluiltamat

Synkkääkin synkempi totuus on se, että syksy on pian täällä. Blogeissa hehkutetaan kilpaa kliseisiä "voi kääriytyä vilttiin, lukea hyvää kirjaa, juoda teetä ja polttaa kynttilöitä" -mielikuvia, mutta itse tulen kaipaamaan kesää hyvin paljon. 

Syksy ei kuitenkaan tule yksin, vaan se tuo mukanaan koulunkäynnin. Koulunkäynti on happy-happy-joy-joy ikuiselle opiskelijalle, mutta kurssivalinnat tuottavat välillä päänvaivaa. Mitä? Milloin? Kukamitähäh?

Siksipä järjestimme frendin kanssa "skumppaa ja kurssisuunnitelmia" -iltaman. Se alkoi pizzanmetsästyshaahuilulla ympäri lähimaiden asuinalueiden kallioita (niinpä.) ja jatkui kyseisten lättyjen mutustelulla, kuohuviinistä nauttimisella ja elämäntapahtumien päivittämisellä. Kurssisuunnitelmiakin teimme: totesimme, että alkusyksystä tulee rento ja loppusyksystä ei. Kannatti kokoontua!



Day 224 - maailman paras spagettikastike

Odotukset olivat kovat, kun herrashenkilö kertoi haluavansa tehdä minulle maailman parasta spagettikastiketta. 

Lopputulosta odoteltiin henkeä pidätellen ja tuomio oli seuraava: pirun hyvää!

Resepti on supersalainen (ja sipulin pilkkominen ammattilaistasoa), joten tämä ruoka jää minun ja hänen väliseksi jutuksi. Mies, keittiöön siitä! ;)


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Day 223 - krääsän pelastusoperaatiot

Ihmettelisitkö, jos kadulla tulisi vastaan tyttö, jonka yhdessä kädessä on parimetrinen bambukeppi ja toisessa pussillinen kiviä? Se olin nimittäin minä.

Äiti on mahdoton hamsteri ja itse taistelen sitä luonteenpiirrettä vastaan, mutta välillä se ottaa minusta vallan. Jos tällaista erikoista krääsää on päätymässä roskiin, pelastan sen välittömästi. Lahjoitan nämä äidille ja hän voi käyttää ne vaikkapa pihan ja puutarhan sisustukseen. Happy happy joy joy!


Day 222 - hiuskukkaset

Käytän töissä kokomustaa asua ja silloin varsinkin käytän näitä pirtsakan turkooseja kukkasia piristämään ulkonäköäni. Ne myös vievät huomiota huonosta hiuspäivästä. Töissä minua on sanottu "Hawaii girliksi" :)



Kukkaset in action muutama vuosi sitten, jolloin olin menossa Armin van Buurenin keikalle. Nuttura sai sillä reissulla väistyä aika nopeasti, mutta kukkaset pysyivät.


Day 221 - luottokorkkarit

Voihan Clarks minkä teit! Koukutit mut näihin peruskorkkareihin vuonna 2010 ja nyt, kun ne alkavat sanoa itseään irti, en löydä mistään vastaavia!

Mikä näissä miellyttää? Musta sopii kaikkeen. Remmit (?) pitävät jalan hyvin paikoillaan. Korkkareilla jaksaa kävellä vaikka koko päivän. Kengät eivät hankaa, joten sukkikset eivät ole must. Helppo puhdistaa, joten ei tarvitse pelätä henkensä edestä niiden likaantumista. Sopivat arkeen mutta tarvittaessa myös juhlaan. Perfect!



Pariisin reissulla kengät tulivat todella tarpeeseen! Ainakin mitä tuli peilin edessä poseeraamiseen Versaillesin linnan käytävällä ;)



Day 220 - ihmelaukku

Kukapa ei pitäisi kauniista asioista? Minä ainakin. Olen ottanut tavaksi ostaa kauniin tuotteen, kun sellainen tulee vastaan. Se on todistetusti varmaa, että noin 95%:n todennäköisyydellä, et sellaista enää löydä, kun vartavasten lähdet etsimään.

Laukut ovat osa-alue, jolla minua on vaikea miellyttää. Jos esimerkiksi miehet ajattelevat, että kaikki naiset kuolaavat LV:n laukkujen perässä, he ovat väärässä. Tosin en tässäkään voi yleistää, koska olen itsekin löytänyt kyseisen brändin kokoelmasta pari ihanaa kappaletta, jotka tosin ylittävät reilusti eurokipurajani. 

Mietin tuossa yksi päivä, kuinka moni ostaa laukun pelkästään brändin perusteella ja kuinka monelle itse ulkonäkö on kaikki kaikessa. Kuinka moni tyttö ostaisi Louis Vuitton-kuosisen laukun, jos kirjaimet tarkoittaisivatkin Leevi Virtasta ja veska maksaisi Tarjoustalossa 30 euroa? Jaa-a.

Ihastun usein pikkuisiin clutch-laukkuihin, mutta onneksi tiedostan, etten pidemmällä tähtäimellä tulisi niillä toimeen, koska kannan ns. "koko elämääni mukana". Lompakko kiittää useastikin. Huomattuani kuvassa olevan laukun se ei jättänyt minua rauhaan. Laukku on kaunis ja mikä parasta: tilava! Alleviivauksena: olisin ostanut tämän laukun, vaikka se olisi merkkiä Nevahöörd ja olisi myynnissä Tarjoustalon ale-laarissa, tai vaikka se olisi merkkikamaa ja maksaisi Stockalla vähän enemmän.

Usein kalliimpien tuotteiden ostoon liittyy omalla kohdallani jokin muisto. Tämä laukku sinetöi parivuotisen taipaleeni Stockmannin työntekijänä. Maisemat vaihtuivat, mutta tämä laukku ilahduttaa minua vielä näin vuosienkin kuluttua. 


Day 219 - vadelmat

Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, tykkään kovasti tuoreista marjoista. Niistä pitää nauttia pian poimimisen/ostamisen jälkeen tai suosiolla pakastaa. 

Sain äipältä taas vaihteeksi tuliaisia ja nyssyköistä paljastui tällä kertaa vadelmia. Vadelmat ovat aivan ihania, jos ne ovat tuoreita ja ennen kaikkea puhtaita (ne kun ovat alttiita ötököiden majapaikaksi). Toisaalta ötökät ovat tässä asiassa hieman väärinymmärrettyjä. Kyllä minäkin rakentaisin pesäni mieluummin vadelmaan kuin tunkiolta löytyneeseen rättiin. Optimismi - are you there?


Day 218 - Fani Pala goes nuts!

Jos olen juhlissa ja tarjoilupöytiä on kaksi - suolaiset herkut ja makeat herkut - parkeeraisin ehdottomasti ensiksi mainitun viereen (vaikkapa koko bileiden ajaksi, jos vaikka nälkä sattuisi yllättämään).

Viime aikoina olen huomannut enenevissä määrin, että makeiden tuotteiden sekaan lisätään suolaisia vivahteita. Yritetäänkö meitä suolaisen ystäviä salakavalasti aivopestä tykkäämään makeasta? Jaa-a, mutta kyllä nämä suolapähkinän makua havittelevat Fas..Fani Palat ovat herkullisia. Suolapähkinät eivät kuitenkaan hypi silmille - ihan vain tiedoksi, jos joku ei niistä tykkää :)



maanantai 5. elokuuta 2013

Day 217 - Mamma Mia!

Jos etsitte hyvän mielen elokuvaa, kaipaatte etelän maisemia ja tykkäätte Abban musiikista, Mamma Mia! on loistava valinta. Tämä on yksi suosikkielokuvistani ja mikä parasta: jos yrmyilyttää, tämän aikana ja jälkeen ei välttämättä tee enää mieli. 


Day 216 - Chupa Chups

En ollut syönyt tikkareita pitkiin pitkiin aikoihin, kunnes Himos-festareilla ilmaisnäytteitä jakavat nuoret hukuttivat meidät näihin karkkeihin. Lapsena lempimakuni oli Cocis, tällä hetkellä hedelmäisemmät maut uppoavat paremmin. Leffaeväänä tämä on aika lyömätön: ei kaada budjettia eikä lopu ihan heti kesken.


Day 215 - Mindhunters

Oli vuosi 2004 ja istuimme ystäväni kanssa Tennispalatsissa. Mindhunters alkoi ja aika nopeasti huomasimme, että leffasta puuttuivat tekstitykset. Reaktio oli tyyliä "Yhyy, leffaelämys on pilalla, yhyy". Tämä muisto on ensimmäinen, jonka yhdistän kyseiseen elokuvaan.

Tekstit saatiin kuitenkin kohdilleen suht. nopeasti ja elämys oli pelastettu. Renny Harlinin oli täytynyt urakoida persus hiestä märkänä, koska elokuva oli loistava! Vaikka näyttelijäkaartiin ei kuulukaan Brad Pittin tunnettuusluokkaan kuuluvia henkilöitä, ei se menoa haittaa.

Idea on seuraava:

Rajattu määrä ihmisiä saarella, jossa ei ole ketään muita. Sitten ryhmäläiset alkavat tulla murhatuiksi yksi kerrallaan. Kehenkään ei voi luottaa ja pitäisi vielä päästä askeleen edelle murhaajaa, joka on yksi ryhmän jäsenistä. Vai onko?



Day 214 - korukello

Sain tämän kellon syntymäpäivälahjaksi miespuoliselta henkilöltä neljä vuotta sitten. Silloin hymyilin ja kiitin nätisti, vaikka kello oli mielestäni enemmän aikuistyyppinen ellei jopa tätimäinen. 

Onneksi en urpouspäissäni mennyt myymään lahjaa huutonetissä eteenpäin, koska löydettyäni sen kaappien kätköistä pari vuotta sitten, olin siihen ihastuneempi kuin koskaan. Tällä hetkellä kello toimii enemmän koruna, koska paristo on sanonut itsensä irti. Eipä tuo haittaa, ajaa se senkin asian vallan mainiosti!



Day 213 - neon lei

Himoksen festareilla tulin siihen lopputulokseen, ettei budjettini kaadu parin euron leihin, joka on nätti ja näyttävä. Kaupat tuli. Himoksen jälkeen käytin härpäkettä myös Summer Soundsissa. Weekendiä odotellessa...



 Tarvittaessa tämän voin virittää myös päähänsä. Hipin leima on satavarma, nim. kokemusta on.


Day 212 - juhlakoru

Tämän korun ulkonäkö osui ja upposi kertaheitolla. Näyttävä ja simppeli? -Kyllä, kiitos!



Tässäkin korussa on sekoitus tasaista ja rosoista pintaa - kaunista.